Viikonloppu

Mun viikonloppu koostui aikalailla töiden teosta. Perjantain ja lauantain tein iltavuorot. Oikeestaan tosi kivaa olla töissä, jos vertaa kouluun. Perjantaina pyöräilin vesisateessa kotiin yöllä, mutta lauantaina kaverit tuli hakemaan mut ja vietettiin aikaa porukalla. Tyypeillä oli ollut perjantaina kovat bileet, joten oli aika laiska meno. Kuitenkin kiva nähdä porukalla! Jotenkin tosi tylsää, kun tuokin kaveriporukka oli ennen tosi tiivis ja nyt kaikilla alkaa oleen omat kaverit ja menot... Tää tyttö kaipaa vanhoja hyviä aikoja! Sillon osattiin bilettää, hehe. Nykyään ollaan jo niin vanhoja ja väsyneitä, että ainakin mä haluun aina vaan aikasin nukkumaan. En oo sitten kesäloman juhlinutkaan, enkä sitä oikeestaan ees kaipaa. Taitaa olla seuraavat bailut joulukuussa mun ylppäripäivänä! 

Tänään oltiin Joonan kanssa meillä koko päivä ja löllöiltiin vaan. Katsottiin se mun missaama Vain elämää - jakso ja relattiin. Paulan jakso oli ihan huikee! Elastinen oli ehdottomasti paras ja vierähti kyllä pari kyyneltä sitä kuunnellessa. Loiri veti kans kyllä tosi hyvin, vaikka en siitä hirveesti tykkäilekkään. Sai kyllä hymyn huulille! Paula ja Jenni lauloivat tosi kauniisti ja Toni oli tehnyt Kovemmat kädet - biisistä aika Apulannan näköisen. Ainut mistä en oikeen pitänyt, oli Samuli. Sori Samuli...hehe! Ja Pavehan on vaan niin ihana plus Elastisen ja sen duetto, aaaaai että.♥

Loppu päivä oikeestaan vedettiin päikkäreitä, löhöiltiin sängyllä ja kuunneltiin musiikkia. Vaikka ulkona oli tosi kaunis ilma, jotenkin vaan väsytti niin paljon, että lämmin sänky ja kainalo houkutteli enemmän. 

Nyt illalla käytiin vielä äidin, kummitädin ja Aadan kanssa vähän kävelyllä ja kuvailemassa, tosin aika epäonnistuneesti, koska en omista jalustaa. Oli tarkoitus siis tehdä valokuvauksen kotiläksyä, hämäräkuvaa. Kuvat epäonnistui, koska valoitusaika oli ihan liian lyhyt ja pidemmän kanssa se jalusta ois ollu aika bueno. Kokeiltiin siinä ihmisjalustaakin, mutta väkisinhän se heilahti. Muokkasin kuvista sellaisia just ja just siedettäviä. Ainakin niistä näkyy vähän auringonlaskua, vaikka tosi pimeitä onkin. 

 With love,

Susku

Tärkeimmät asiat

1. Perhe. Mulla on hyvä perhe, ei rikas tai menestyvä, mutta oikein rakastava ja kannustava. Mulla on ollut vanhempieni eron jälkeen oikeastaan kaksi perhettä. Äidin perhe: minä, äiti ja Aada-koira. Isän perhe: isä, isän uusi vaimo, mun isoveli ja isän uuden vaimon tyttö.

2. Poikaystävä. Mulla on maailman paras poikaystävä kaikkien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa kanssa. Kesällä meillä oli vähän välirikkoa, mutta jos sitä ei lasketa, ollaan oltu yhdessä kohta vuosi ja yhdeksän kuukautta. Tällä hetkellä poikaystäväni on armeijassa, sieltä se pääsee kuitenkin jo joulukuussa.

3. Ystävät. Voin kyllä sanoa, että mut on siunattu aika mahtavilla ystävilläkin. Täytyy vaan olla kiitollinen, että nää kaikki ihanat ihmiset on ja pysyy mun elämässä.

4. Terveys. Oon todella onnellinen, että oon jo periaatteessa perusterve, vaikka anoreksiapeikko välillä heitteleekin tyhmillä jutuilla päin näköö. Pystyn elämään nykyään kuitenkin normaalia nuoren elämää ilman vahtimista ja rajoituksia. 

5. Terveellisyys. Mulle on tärkeetä, elää terveellisesti, koska voin sillon hyvin. Hyvä ruoka, parempi mieli ja sopivasti liikuntaa sekä lepäämistä. Mun elimistö menee ihan tukkoon, jos syön pitkään esim. epäterveellisesti. Totta kai välillä voi herkutella ja mässäillä, mutta ei se sovi mulle jatkuvasti. Nyt syksyllä, kun flunssa ja muut pöpöt on vaivannut mua pitkään, tuntuu, että kroppa on jotenkin ihan lukossa ja kaipais kipeesti liikuntaa. Ei parane kuitenkaan tässä köhässä ja nuhassa rehkiä. 

6. Liikunta. Täytyy myöntää, että liikunta on jäänyt mulle anoreksia-ajoista, koska ennen sitä se oli mulle sellainen joskus ja jouluna juttu. Pienenä lapsukaisena olin kyllä tosi liikunnallinen, mutta joskus ala-asteen puolessa välissä se jäi. Anoreksian mukana tuli sitten pakkoliikunta, mutta nykyään liikun, koska se tuntuu hyvältä ja pyrin kuuntelemaan mun kehoa. Jos esim. juoksulenkillä tuntuu pahalta, ei ole pakko juosta, voin kävellä. Oon kyllä silti vähän sellainen, että tunnen epäonnistumisen tunteita aika paljon, jos just se juoksulenkki ei vaikka mee niin, kun oon suunnitellut. Ei oo kuitenkaan mikään katastrofi, jos ei sitten jaksakkaan.

Haluan liikkua myös siksi, että vanhempanakin mun keho, luut, lihakset ja nivelet ois hyvässä kunnossa. Liikunnan suhteen mulla on aika pitkäaikaisia tavoitteita. Puolimaratoni mun piti juosta nyt sykyllä, mutta tän pitkän flunssan takia, en oo päässyt harjoittelemaan. Se siirtyy sitten myöhemmäksi. Notkeus on mun ikuisuustavoite, mutta oon todella laiska venyttelemään. Yleensä reenin jälkeen vaan äkkiä kotiin ja suihkuun. Parin tunnin päästä, kun pitäis venytellä, oonkin ihan puhki, eikä huvita täällä kotona ahtaissa tiloissa. Ihan perus perus tarvoitteena mulla on sit lihasmassan kasvu, joka tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Paitsi nyt, kun on otettu aika paljon takapakkia. Heti, kun tää flunssa hellittää alan taas käymään salillakin sääännöllisesti. Nyt on sitä motivaatioo! 

7. Koirat. Rakastan koiria, vaikka oon niille jonkun verran allerginen. Se riippuu tosi paljon koirasta, ei niinkään rodusta, vaan ihan yksilöstä. Aikaisemmasta postauksesta kävikin ilmi, että meillä asustelee kohta 5v keskikokoinen Aada villakoira. Oon aina tykännyt koirista ja silloin about 5 vuotta sitten sain äidin pitkän suostuttelun jälkeen myöntymään, että meillekin tulee koira. Totta kai se oli riski allergian takia, mutta hyväksi onneksi kaikki on mennyt sen suhteen paremmin kuin hyvin! Oon tosi onnellinen meidän ikuisesta vauvasta.♥ Sitten, kun muutan omilleni ja taloudellinen puoli on hoidossa, aion kyllä hankkia pikku Armi koiran. Rotua en oo kuitenkaan vielä lopullisesti päättänyt, mutta villakoira on kyllä aika vahva vaihtoehto. 

8. Kirjoittaminen. Ai, että kun tuntuu taas hyvältä kirjoittaa! Oon ihan liekeissä tän blogin kanssa, hehe. Musta tuntuu, että pystyn paremmin käsittelemään tota au pair juttuakin kirjoittamisen kautta ja ulkomaillakin postailu omista ajatuksista varmaan helpottaa ikävää, kulttuurishokkia jne. Kirjoittelu on jotenkin terapeuttista ja rentouttavaa. Nyt, kun kirjoittaa pitkästä aikaa, huomaa kuinka tärkee juttu se on!

9. Tietoisuus. Mua ahdistaa, jos en oo perillä asioista. Mun poikaystävä usein vastaa, kun kysyn, että tehdäänkö sitä ja tätä, että 'katotaan'. Se on tosi rasittavaa ja hän tietää sen, haha. Tykkään, että asiat sovitaan heti ja tiedän mihin menen ja mistä tulen mihinkin kellon aikaan. Tää ei tietenkään aina toimi ja joudun tuskailemaan asian kanssa, koska ei kaikkea voi heti tietää ja sopia. Mun mielestä kuitenkin kaikki menot ja tulot pitäis heti saada merkata kalenteriin, että pystyn suunnittelemaan päivät. Vähän ehkä rasittava tapa... Oon ollut välillä tosi ahdistunut siitäkin, kun tulevaisuus on ollut epäselvää. Nythän se alkaa kuitenkin pikkuhilaa selkiimään...jee! 

10. Kosketus. Oon ihan siliteltävä ihminen ja on ihanaa, kun joku silittää päätä tai näpräilee hiuksia. Halaaminen on myös parasta ja siitä saa niin paljon voimaa. Tykkään tosi paljon kölliä poikaystävänkin kanssa sängyllä ja olla siliteltävänä. Silittelyyn nukahdankin yleensä aika nopeesti. Usein vaikeina anoreksia aikoina, kun ahdisti, mun äidillä oli tapana silitellä mun korvaa, haha. Mut se auttoi kuitenkin aika hyvin rentoutumaan ja ahdistus hellitti. Korvassahan on kai jotain pisteitä?

11. Matkustaminen. Musta on ihana nähdä maailmaa ja oppia uusista kulttuureista. Maailmalla pääsee myös preppaamaan kielitaitoa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Matkustaminen avartaa myös tosi paljon katsetta! Ainut huono puoli, että rahaa palaa.

With love,

Susku

Perjantai aamun ajatuksia

Voi ei, mua niin ottaa päähän! Tänään on Paulan päivä Vain elämää-sarjassa ja oon vannoutunut PMMP fani. Minä tyhmä kuitenkin tuossa yks päivä napsautin työvuoron tälle päivälle 23:15 asti. Olisin niin halunnut käpertyä vaan poikaystävän lämpimään kainaloon ja kuunnella kivoja PMMP:n kipaleita. Mutta ei, koska oon ihan hajamielinen. Tyhmästä päästä kärsii koko pää... No, ei voi nyt mitään. Varattua työvuoroahan ei voi enää perua, ellei ole tosi hyvää syytä. Positiivista tässä on kuitenkin palkkapäivä ja iltalisät, wuhuu! Täytyy miettiä vaan sitä, niin ei harmita. 

Asiasta toiseen. Löysin aivan täydelliset ylppärikengät. Mutta, Tiger of Sweden ja hintaa 200€. Äiti katsoi mua ihan kieroon ja totesi vaan, että 'mähän en niitä maksa'. Itsekkin sitten järkeilin, että enhän mä niitä tarvitse kuin sen yhden kerran, koska en oo mikään korkkari-ihminen. Taitaa jäädä siis nää täydellisyydet kaupan hyllylle. Löysin myös huomattavasti halvemmat, jotka sopisivat myös mekkooni. Ne oli Tamariksen, eli myös laadukas merkki ja hintaa 65€. Sellaiset tosi tyylikkäät kimallekorkkarit. Saa nähdä, käynkö nappaamassa ne tässä jonain päivänä, vai jatkanko vielä metsästämistä. 

Tein Sokoksella samaisella reissulla myös vähän tarpeellisia pikkuostoksia. Mukaan lähti uusi Remingtonin harja, (vanha huutaa hallelujaa) jossa väitetään olevan keratiinia, joka hoitais tukkaa. Rexonan deorodantti, Labellon persikka huulirasva, joka oli pakko ostaa, koska niistämisen takia huuletkin on ihan rohtuneet. En muista koska olisin ostanut muuta huulirasvaa kuin apteekin Bevitaa, joka on parasta. Nyt halusin kuitenkin testata jotain muuta. Ihan toimivaa on ja hyvän tuoksuista, mutta en oikein välitä tuosta väristä, mitä siitä lähtee. Sitten ostin testaukseen kaikkien hehkuttamia puhelinlanka ponnareita sekä kasan pinnejä, jotka on päässyt rikkoutumaan ja hukkumaan ties minne. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

With love, 

Susku

Skypettelyä Espanjaan

Jeaa skypetteleyt on nyt skypetelty. Kaikki oli ok, paitsi mun koneen mikki, joka ei tietenkään toiminut. Olin unohtanut koko asian! No, tehtiin niin, että perheen isä jutteli mulle ja mä kirjoittelin, haha. Se oli vähän outoo, koska olin vaan tuppisuuna ja se puhua pälpätti. Toinen, ihan mun oma moka kävi, kun viideltä odottelin ihan innoissani ja panikoin, että ei ne soitakkaan. Kello oli jo vartin yli ja olin varma, että koko perhe oli pelkkä huijaus, kunnes mun kaveri muistutti, että Espanjassa kello on tunnin jäljessä. Hyvä minä! 

Perheen isä oli tosi mukava ja puhui enkkua kohtalaisesti, mutta aika epäselvästi lausuen. Sain kuitenkin suht hyvin selvää ja ymmärsin kaiken. Perheen äiti ei puhu ollenkaan englantia. Ainut mitä se sanoi, kun  sattui juuri tulemaan kotiin 'I don't understand'. Hehe... Ne oli tosi ystävällisen ja iloisen olosia. Niiden poikakin kamerassa näkyi pari kertaa ja he kertoivat pojan olevan tosi ujo. Vähän aloin miettimään, miten se sitten hyväksyisi mut perheeseen. Perheen isä pahoitteli koko ajan huonoa englantiaaan, mutta se ei mua haitannut! 

Tällaisia asioita sain myös selville! Perheen äiti on opettaja. Isän ammatista en saanut oikein selvää. Okei, se oli ehkä ainut asia mitä en ymmärtänyt. Niiden poika pelaa jalkapalloa ja sillä on ainakin perjantaisin harkat, koska he kehuivat meneväsä huomenna niihin. Toista lasta en nähnyt ollenkaan, eikä ne oikein sanonutkaan siitä mitään, hassua. 

Ymmärsin, että perhe asuu kerrostalossa ja pojalla on hyvä kaveri toisessa kerroksessa. Äiti haluaa, että mä opetan sille englantia ja se voi myös opettaa mulle espanjaa. Kuinka kiva! Perheen aikataulut on aika vaihtelevia, mutta koulua lapset käy noin yhdeksästä yhteen, jolloin mulla ois vapaa-aikaa. Samoiten viikonloput ois vapaata, iltapäivistä voitaisiin kuulemma sopia viikko kerrallaan. Perheen isä oli heti ehdottamassa mulle myös espanjan kielen kurssia ja sinne olis kyllä ehdottoman kiva mennä! 

Me ei sitten reilu puolta tuntia kauemmin jutusteltu ton mun mikin takia, mutta sovittiin uudet skype-treffit tiistai illalle. Sain perheestä kuitenkin tuossakin ajassa tosi positiivisen ja ystävällisen kuvan. Mulle jäi tosi hyvät fiilikset ja mieli!  

Saattaa olla hyvinkin mahdollista, että tää suomityty vaihtaa maisemaa tammi-heinäkuuksi Espanjaan! 

With love,

Susku

Pala vapautta

Heräsin tänään jo seitsemältä, vaikka koulu alkoi vasta 12:45. Oon aikamoinen aamuvirkku ja vihaan valvomista. Siks meen yleensä aikaisin nukkumaan ja herään myös varhain. Oli ihanaa juoda kolme kuppia kahvia ihan rauhassa, ilman kiirettä.

Valokuvauksen tunnilla opeteltiin ihan perusjuttuja. Ihan hyvä, koska ne on mulla edelleen hukassa, vaikka järkkärin oon omistanut jo neljä vuotta. Saatiin myös kotitehtäväksi ottaa henkilökuva ja hämärä iltakuva. Henkilökuvassa Nella lupasi toimia mallina ja iltakuvan ajattelin kiivetä ottamaan Pispalanharjulta täältä mun kotiseudulta. Torstaina tutustutaan studiokuvaukseen jea!

Tänään tuli h&m paketti! Sieltä löytyi kukkapaita, inkkarikuvioiset kangashousut ja ihan normi musta bailutoppi. Toppia en saanut mitenkään kivasti aseteltua kuvaan, kun se on sellaista lörökangasta. En yleensä osta h&m:ltä mitään, mutta Nella koukutti mut niiden sivuihin ja sieltä löytyikin kivoja juttuja halvalla, joten mikäs siinä!

Iltapäivällä Annikan kanssa kahvilla ja savulohi-bagelilla Waynes coffeessa. Siellä oli ihanan tunnelmallista ja lämmintä, kynttilöitä joka pöydässä. Sen jälkeen vähän housujen metsästelyä, tuloksetta. Eipä sen ihmeempiä tänään!

Tänään on ollut jotenkin erityinen vapaudentunne. Oon ollut ihan sika iloinen ja puhelias koko päivän. Juttua on tainnut tulla ärsytykseen asti. Oon vaan hehkunu ja hymyillyt. Ihanaa, kun ei tarvitse stressata koulua enää!

Tällä viikolla skypettelen espanjalaistenkin kanssa. Saa nähdä mitä tulee, kun on vähän molemmin puolista tää poor english. 

With love, 

Susku

Tatuoitu tyttö

Mulla on tavallaan neljä tatuointia ja lisää  on tulossa, niin kuin taisinkin paljastaa aikasemmassa postauksessa. Tavallaan, koska mun vasen käsi on puoliksi tatuoitu, mutta siinä on kaksi erillistä kuvaa ja ne on otettu eri aikaan. Lasken ne kuitenkin yhdeksi kokonaisuudeksi, joka on vielä kesken. Lähiaikoina mun koko käsi tulee olemaan siis tatuoitu.

Ensimmäisen tatuointini otin, kun olin 17. Se on itseasiassa sama kuin tän blogin nimi. Innostuin tatuoinneista, kun äitini otti ensimmäisensä. Sitä ennen  olin varma, etten ota tatskaa ennen, kun oon 18. Tatskaamista katsellessani tokaisin, että olisi kiva ottaa joku espanjan kielinen teksti, koska oon kauan fanittanut kyseistä kieltä. Siihen tatskaajani Titta vastasi, että porque no? Mulla jotenkin heti välähti ja ajattelin, että mun eka tatuointi on yksi mun tärkeistä elämänohjeista. Suomeksi ''miksi ei'' kuvaa sitä, kuinka muistutan itseäni siitä, että miksi jättää asia huomiseen, kun sen voi tehdä heti. Usein myös vastaan ''en voi'' tai ''en pysty'' ja silloin pitää kysyä aina porque no? Vähän vaikea selittää, toivottavasti hoksasitte mitä tarkoitin!

Toisen tatuointini sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni, kun täytin 18 ja otinkin sen samaisena päivänä. Kuvan lintu merkitsee mulle vapautta, jota olin haalinut siihen mennessä jo hurjasti sairastelupyörteistäni. Nyt, kun asiaa ajattelee, mulla ei ollut puoliakaan siitä vapaudesta tuolloin, mitä mulla on nyt. Koin kuitenkin eteneväni paranemisprosessissa ja siitä palkkioksi halusin kyseisen kuvan käteeni. Lintu symboloi myös täysi-ikäisyyttä.

Kolmas tatuointini oli pienoinen moka. Kummitätini oli ostanut facediilistä lahjakortin muka 100€ arvoiseen tatuointiin, josta joutui maksamaan vain 30€. Hän alkoi katumaan ideaansa ja antoi lahjakortin mulle joululahjaksi. Olin ihan onnesta soikeana ja varasinkin pian ajan kyseiseen liikkeeseen. Tatuoija oli todella outo ja liikkeessä tapahtui varsin kummallisia asioita. 100€ arvoinen tatuointi osoittautua kärpäsen kakan kokoiseksi, mutta onneksi olin vähän osannut aavistaa eikä suunnitelmissa ollut mitään isoa. Tatuoinnista tuli kuitenkin todella pieni, eikä tatuoija suostunut laittamaan sitä sinne, minne halusin. Kuulemma katuisin sitä. Todella outo tapaus, enkä varmaan koskaan enää poikkea vakitatskaajaltani! Saattaa olla, että teetän tämän päälle joskus jotain?

Viimeisimmän tatuointini otin n. vuosi sitten ja värit siihen n. kuukausi sitten. Kuvaan liittyy niin paljon asioita ja tarinaa, että en halua jakaa sitä kaikkea tänne. Jääköön se teidän arvoitukseksi! Tämä käsi saa siis jatkoa luultavasti ensi kuun puolella. Tatuointi esittää pauhaavaa merta vaahtopäineen, jonka ympärillä leijailee kukkia. 

Kaikki muut baitsi 'believe' tatuoinnin on tehnyt Free Bird Tattoon Titta. Tykkään Titasta tosi paljon ja annan aika usein pienien toiveiden kera sille melko vapaat kädet. Titta on tosi taitava nuori nainen, suosittelen! TÄSTÄ pääset Free Bird Tattoon kotisivuille.

With love,

Susku

Ihana Lontoo

Kesä-heinäkuun vaihteessa piipahdettiin mun hyvän ystävän Annikan kanssa Lontoossa. Alettiin suunnittelemaan matkaa ja säästämään jo hyvissä ajoin vuodenvaihteen jälkeen. Oikeastaan heitin puoliksi läpällä Annikalle, että lähdetkö mun kanssa Lontooseen. Siitäpä alkoi sitten kesän kohokohdan järkkääminen ja suunnittelu.

Me majoituttiin Clink78 nimisessä hostellissa. En oikein tiedä voinko suositella sitä kenellekkään, vaikka paikan arvostelut vaikutti netissä hyvältä. Joo, hostelli oli tosi nuorekas ja sieltä ei paljon yli 25 vuotiaita löytynyt. Henkilökunta oli nuorta ja hostellista löytyi baari. Mutta, huone oli aivan järkyttävän pieni ja siellä oli todella kuuma. Huoneen ovi ei mahtunut aukeamaan, kun matkalaukut oli sisällä. Oli aikamoista taiteilua laittautua ja pukeutua siinä kopperossa. Tais olla muutaman kerran lähellä ettei satuttanut itseään, kun siellä kompuroi ja maha piti vetää aina huolella sisään, kun astui ovesta sisään tai ulos. Päädyttiin sitten vaan nukkumaan majapaikassamme ja jos oli aivan pakko olla huoneessa, pidettiin me ovi auki. Saattoi jokunen nähdä, kun suomitytöt hillui siellä pikkareillaan. 

Oon aikasemmin käynyt kerran Lontoossa, joten osa paikoista oli ennestään tuttuja ja metroilla kulkeminen sujui vanhasta muistista. Ostettiin seitsemän vuorokauden metrokortit, joilla sai huristella niin paljon, kun halus. Lontoon metroverkosto on kyllä aikamoinen nähtävyys itsessään, ja jos kyseiseen kaupunkiin päädytte, suosittelen tutustumaan! Niillä on myös älyttömän helppoa ja nopeaa kulkea paikasta A, paikkaan B. 

Meidän matka koostui useista nähtävyyksistä, shoppailusta, teatterista ja hyvästä ruuasta. Päätettiin jo ennen lähtöä, että juhlimaan ei lähdetä, koska siihen palaa niin paljon rahaa ja poikaystävät koto Suomessa puree kyntensä halki huolesta. Enkä sanoisi, että Lontoo olisi se kaikista turvallisin kaupunki yöllä alkoholin vaikutuksen alaisena oleville vaaleille suomitytyille. 

Käytiin siis tsekkaamassa mm. London Eye, Vahakabinetti ja Mamma Mia!-musikaali. Sitten perus BigBen, Oxford Street jne. 

Koko matkan kohokohta oli mun mielestä Mamma Mia! Se oli aivan uskomattoman hyvä. Käytiin katsomassa se Novello teatterissa. Suosittelen todella todella lämpimästi! Sai aikaan kyllä kylmät väreet.

London Eye oli ihan kiva, näkihän sieltä hienosti maisemia. Illalla myöhään se olisi varmasti huikeempi kokemus, mutta meni näinkin. 

Vahakabinetti oli mulle positiivinen yllätys, koska en pitänyt aluksi sitä oikeen ihmeellisenä. Hämmästyin kuitenkin, kuinka aidoilta vahanuket oikeasti näyttivät! Välillä, jos ei tunnistanut jotain julkisuudenhenkilöä, piti oikein kokeilla, että onko tää nyt oikee vai ei. Paikkana vahakabinetti oli myös tosi kaunis ja näki, että sen ulkonäköön oli panostettu.

Jos sua joskus kiinnostaa mennä mihinkään näistä kolmesta tai johonkin muuhun Lontoon nähtävyyteen, suosittelen ostamaan liput netistä! Säästyt siinä monen tunnin jonottamiselta.

Syötiin Lontoossa myös aivan ihanaa ruokaa ja paras ravintola oli ehdottomasti aivan Novello teatterin läheisyydessä oleva Italialainen ravintola! En valitettavasti muista ravintolan nimeä, mutta söin siellä maukkainta pizzaa koskaan! Vähän kierrän nyt kyllä veistä haavassa. Palvelu oli myös todella ystävällistä ja meidät otettiin allergikkoina hyvin huomioon. 

Shoppailtua tuli myös ja rahaa paloi, mutta sitähän varten oltiin puoli vuotta säästetty. Oltiin matkassa siis viisi päivää, maanantaista perjantaihin ja kaikki sujui tosi hyvin! Oon näin jälkeenpäin todella tyytyväinen, että lähdettiin Annikan kanssa vähän kokeilemaan omia siipiä, kartuttaan kokemuksia ja preppaamaan enkun kieltä. 

Tällaisia matkoja voisin tehdä vaikka kuinka paljon! Matkustelu on todellakin mun mieleen ja avartaa katsetta kivasti. Uusia matkoja odotellessa...

With love,

Susku

Ohi on!

Hrr...Sateista ja kylmää päivää vaan kaikille! Olin tänään viimeisessä yo-kirjoituksessani (äikkä) ja salissa oli varmaan +15 astetta. Lähdin sieltä osaksi niin nopeasti, koska palelin hulluna. Sain kyllä muutenkin tosi nopeesti valmiiksi, koska oli hyvä aihe. Mietityttää silti, menikö vähän ohi sen mitä kysyttiin. Mutta sen näkee sitten, nyt ei murehdita meneekö läpi ja mikä kirjain sieltä pamahtaa. Nyt nautitaan vapaudesta! Tää tunne, en osaa kuvailla. Tavallaan helpottunut, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Kuitenkin uskomatonta ettei mulla oo enää yhtäkään koetta lukiossa! Vielä voi ainakin elää siinä toivossa ettei uusinta ensi keväänä kutsu, kun ei tiedä tuloksia. Ja mä yritän elää hyvässä toivossa ja positiivisesti. Vaikka joutuisinkin uusimaan, maailma ei kaadu siihenkään. Toivotan tuhannesti jaksamista kaikille, joilla on vielä lukio kesken! 

Nyt ois vuorossa työvuorojen kalastelua. Harmi vaan, että näin syksyllä vuoroja tuntuu olevan tosi vähän ja sekin yksi ja ainoa viiden tunnin vuoro minkä menin varaamaan, sattui huomaamattani tatuointiaikani päälle. Voi kiesus... Joudun siis lykkäämään tatuoimista. 

Töihin on varmaan taas kiva mennä tän koulurupeeman jälkeen. Se kun on niin erilaista hommaa. Siinä oppii tekemällä, ei lukemalla. Kivaa vaihtelua! 

Nyt mä veikkaan, kun tää stressi alkaa helpottamaan, että kaivelen tuon kameranikin tuolta ja saan aikaseksi kuvailla enemmän. Aikaisemmin mainitsemani valkokuvauskurssikin alkaa mulla heti huomenna ja sieltä saa varmaan hyviä vinkkejä kuvaamiseen. Ja Nellan kanssa, joka kans bloggaa, lähdetään luultavasti räpsimään toisistamme kuvia heti, kun mun flunssa sen sallii.

Kannattaa muuten tsekata Nellan blogi TÄSTÄ! Nella on tosi tyylitietoinen tatuoitu likka, joka asustelee aviomiehensä ja Inka koiransa kanssa odottanen esikoistaan.

With love,

Susku

Randomi faktoja

1. Oon kahviriippuvainen, mutta en niin pahasti ettenkö pystyis koska tahansa lopettamaan. Tai niin ainakin väitän. Aloin juomaan kahvia reilu vuosi sitten ja koukutuin siihen varmaan, koska aluks sain hullun virtapiikin, kun join kupillisen ja kaikki tuntu aivan pirun hyvältä. Nykyään kahvi vaan pitää energiatason kohillaan ja on kiva seurustelujuoma. 

2. Oon huono kielissä. Tää voi tulla yllätyksenä, kun ajattelin tästä lähteä puhumaan englantia espanjalaisille lapsille. Puhun perus englantia, mutta kielioppisäännöt on mulle ihan hepreaa. Ei tietenkään kaikki, mutta aika monet. Ruotsista ja espanjasta puhumattakaan. Mulla on kuitenkin hirveä halu oppia kieliä (ainakin se englanti) ja se on yks mun tärkeimmistä päämääristä. 

3. Oon aika itkupilli herkkis. Saatan esittää kovaa muijaa, mutta oikeesti oon tosi helposti itkevää sorttia. Otan myös herkästi itseeni ja siitä haluaisin päästä eroon. 

4. Oon sairastanut anoreksiaa viimeiset viisi vuotta. Mielestäni oon viittä vailla valmis paranemisprosessissa, vaikka hankalia hetkiä ja aikoja vielä onkin välillä. Kelläpä ei olisi?

5. Kalenteri on yks mun tärkeimmistä asioista. Kannan sitä joka paikassa mukana ja sen avulla oon kärryillä elämästäni. Kirjotan sinne kaikki menot ja muistettavat asiat. Ilman kalenteria olisin varmaan pulassa. Mulla on kuitenkin paha tapa tupata kaikki päivät aina täyteen menoja ja tuloja. Koko ajan täytyisi olla menossa ja se on kuitenkin fakta, että siihen väsyy aika nopeasti.

6. Vihaan hämähäkkejä, koska ne on niin rumia ja kipittää liian nopeasti. En oikeastaan silti pelkää, että ne tekis mulle mitään. 

7. Tykkään rutiineista ja jos joku tulee ne rikkomaan, niin ei hyvä. Rutiinit luo turvallisuudentunteen.

8. Tykkään liikkua ja pyrinkin liikkumaan hyvän olon takia, en pakosta. Käyn mm. salilla, juoksemassa, uimassa, pyöräilemässä ja ryhmäliikunta tunneilla. Yläasteen tanssiharrastusta kaipailen aika ajoin ja olisi ihana tanssia taas!

9. Oon hengenvaarallisesti allerginen kananmunalle ja pähkinöille. 

10. Työskentelen kaupan kassalla Siwoissa ja Valintataloissa. Oon vuokrafirman kautta ja teen töitä aina siellä missä apua tarvitaan. Nyt, kun koulu alkaa loppumaan, alan taas tienaamaan enemmän. 

Lontoossa

With love, 

Susku

Mä lähden himaan

Huomenna on äikän esseekoe. En jännittänyt sitä aiemmin, mutta nyt siihen on kakskin syytä. Tää helkutin flunssa ja se, että sain tekstitaidosta huonoimmat pisteet koskaan. En ymmärrä mikä niissä meni niin väärin? Toivottavasti YTL olisi vähän armollisempi. Joka tapauksessa, mun on saatava esseestä suht hyvä, että yltän ees ämmään. Sitä lähden tavoittelemaan ja teen parhaani. Ärsyttävää, että meitä aivopestään koulussa sillä, että kaikki ämmää huonommat on paskoja arvosanoja ja oon itekkin lähtenyt siihen mukaan.

Olin ennen koulun suhteen tosi täydellisyyteen tavoitteleva. Se, jos joku oli tuskaa. Koko mun elämä pyöri koulun ympärillä. Sitä kesti oikeestaan johonkin asti lukion kakkosta, jolloin tajusin alkaa hölläämään. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, että elämässä on niin paljon tärkeempiäkin asioita, kun saada joka kokeesta kymppi. 

Nyt kuitenkin höllääminen on lähtenyt vähän käsistä. Viime keväästä lähtien en oo tehnyt koulun eteen juuri mitään. Kiinnostuskiikarit on vähän hukassa ja pää elää jo ajassa, kun koulu on loppu. Vaikka tää on näin loppupuolella ja luulis, että vielä jaksaa rutistaa, niin ei sitten millään. Tiedän, että pystyisin parempaan ja esim. syksyn YO-kokeisiin oon mennyt vaan pelleilemään. Sen mukaiset on sitten arvosanatkin. Mulle on kuitenkin iso voitto se, että oon päässyt koulussa-täytyy-olla-täydellinen-ja-loistaa-kaikissäa-aineissa Suskusta eroon. Oon periaatteessa enemmän kuin ylpee itsestäni, kun pystyn ottaan näin hölläillen tän loppu ajan koulussa. Silti välillä tulee paniikki ja huonommuuden tunne sekä ajatus, että ei, en mä ole tällainen. Silloin täytyy laittaa vähän paniikkiviestejä poikaystävälle. Sit, kun asiaa ajattelee taas järkevästi, voi jatkaa matkaa ihan rauhassa ja tyytyväisenä. 

Joten kaikki te, jotka panikoitte kouluarvosanojen kanssa siellä! Yrittäkää höllätä vähän, se helpottaa kummasti elämää. 

Huomisen jälkeen mun koulu on periaatteessa ohi, jos ei lasketa sitä, että käyn kerran päivässä vähän valokuvailemassa, että saan kurssit täyteen. Valokuvauskurssilta olisi kiva saada vähän kuvailuintoa taas takaisin. Saisi tänne bloginkin puolelle enemmän kuvamateriaalia. Pahoittelut siitä, että se on ollut nyt vähän heikkoa. 

With love, 

Susku

Au pair- ajatuksia

Pakko vaan hehkuttaa tätä au pair juttua! Oon tällä hetkellä niin innoissani, enkä epäröi yhtään lähteä. Aikasemmin mun mieli heitti ihan kärrynpyörää ja välillä ajatus tuntui hitsin hyvältä ja välillä väänsin itkua, etten halua mennä. Mieli muuttui siis monta kertaa päivässä. Nyt jotenkin, kun mahdollinen tuleva hostperhekin on löytynyt, alan tajuta, että tää tulee ehkä oikeesti tapahtumaan! Tottakai mua jännittää ja pelottaa, tuntuu kamalalta jättää poikaystävä ja hyvästellä kaikki kaverit. Mut hei! Se on vaan korkeintaan vuosi. Tietenkin mulla tulee ikävä kaikkia hurjan paljon, mutta aika menee nopeesti ja lähdön jälkeen oon jo pian kotona. 

Kun mun hyvä ystävä lähti vuodeks vaihtoon, itkin kuin pieni vauva. Loppujen lopuksi tää vaihtarivuosi meni nopeammin kuin mikään vuosi ja nyt kyseinen henkilö on ollut Suomessa jo vuoden. Sitä paitsi, mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeemmin aika menee. 

Mitäkö odotan ulkomaille lähdöltä?

Odotan aivan huikeeta kokemusta. Toivon, että mulle sattuu mukava ja hyvä perhe. Kaikenlaisia kauhujuttujakin on tullut kuultua. Toivon, että mun kielitaito enkun osalta paranee ja opin mahdollisesti puhumaan espanjaa, jos sinne päädyn. Se olis aivan mahtavaa. Espanja on kaunein kieli, mitä tiedän. Toivon, että tutustun paljon uusiin ihmisiin. Olis myös tosi mahtavaa tavata muita au paireja. Tän mahdollisen hostperheen naapurissa asustelee muuten ranskalainen au pair. Häneen haluaisin ehdottomasti tutustua. 

En kuvittele, että au pair ajastani tulisi helppoa. Oon melko ailahtelevainen persoona, joten mukaan mahtuu varmasti huonoja ja rankkojakin päiviä. Koti-ikävä tulee varmasti. Onneksi kotiin voi aina laittaa viestiä tai soittaa ja Skypekin on olemassa.

Tiedän myös, että au pairin homma ei ole sitä helpointa hommaa. Lapset voivat olla haastavia ja perhe voi vaatia kohtuuttomuksia. Toivottavasti mulla käy hyvä tuuri ja esim. työtunneista päästään yhteisymmärrykseen eikä sopimuksesta poiketa. 

Au pairina mä myös työskentelen kotona, joka voi sinänsä olla hankalaa. Samassa paikassa oot periaatteessa vapaalla ja töissä, kun normaalisti työjutut voi unohtaa astuessaan kotiovesta sisään. 

Mutta mä tuun pärjäämään! Oon varma siitä, koska oon sen päättänyt. On tässä elämässä isommistakin asioista selvitty, joten miksi ei tästä? Kaikkeen uuteen kuitenkin tottuu ja oon sen verran puheliasta sorttia etten varmasti jää yksin toisessa maassakaan. Paitsi, että voi alkaa ärsyttämään, kun espanjalaiset taitaa olla vielä kovempia puhumaan, kun minä...hehe. 

Nyt vaan olis tarkotus alkaa skypettelemään tuon kyseisen perheen kanssa, että tutustuttaisiin paremmin. Jänskättää tuleeko kielimuuri vastaan. Toivotaan, että hyvin menee!

With love,

Susku

Terkut sängynpohjalta

Oon kipee, again. Johan sitä viikon olinkin terveenä. Luojan kiitos on enää äikän esseekoe maanantaina. Tuntuu, että eilinen ruotsin yo meni huonosti, koska keskittyminen oli pää -ja kurkkukivun takia huonoo. Ja oli se koe kyllä vaikeekin. No, ei mun maailma kaadu muutamiin kirjaimiin paperilla. Oon tosi ilonen vaan siitä, että pääsen(?) ylioppilaaksi. Tätä oon hokenut itselleni koko viikon. 

Olo on kuitenkin nyt tosi heikko. Päätä särkee, kurkku on tukossa ja aivastuttaa koko ajan. Nenäliinoja siis kuluu. Toivotaan, että maanantaiksi helpottais. 

Eilen oltiin Nellan kanssa katsomassa Kokovartalomies 3. Se oli aivan huikee! Sai kyllä nauraa niin, että poskilihaksiin sattui. Tokalla puoliajalla mulla oli niin kova pissahätäkin, että sai pitää jalat tiukasti ristissä. 

Au pair prosessi on edennyt vähän. Perhe ei aluksi tuntunut ymmärtävän, että pystyisin aloittamaan vasta tammikuussa. He odottivat kovasti mua sinne jo ens kuussa. Nyt kuitenkin heiltäpäin on tullut viestiä, että tammikuu on sopiva ajankohta, kun tarpeeksi monta kertaa

sanoin, että mulla on koulu vielä kesken. Perheen isä antoi mulle Skype nimensä ja mua jännittää ihan hirmusesti alkaa skypettelemään niiden kanssa! Meen varmaan ihan lukkoon. 

Tässä vielä jotain kyseisestä perheestä. Niillä on siis 3 ja 5 vuotiaat lapset ja ne asuu manner-Espanjassa, Espanjan viidenneksi suurimmassa kaupungissa. Mun ois tarkoitus puhua lapsille enkkua. Ne käy myös koulua espanjan/englannin kielellä. Viestien perusteella perhe on hyvin liikunnallinen ja muutenkin aktiivinen, tykkää matkustella jne. Varsin mukavan oloisia ollut ainakin tähän mennessä! Saas nähdä miten tää asia etenee...

Vähän arveluttaa avata tän au pair jutun salaista arkkua näin alkuvaiheessa, mutta täältä nyt pesee, kun oon asiasta innostunut!

With love, 

Susku

NIKE air max 90

Keväästä lähtien oon metsästänyt Niken air maxeja. Vähän huonolla onnella, siks on mennyt aikaa niin paljon. Torista yritin ensin löytää ja tulikin tehtyä yks kauppa. Kengät oli kuitenkin liian pienet ja piti myydä ne eteenpäin. Nikeissä koko heittää! Jos siis aikeissa ostaa kyseisiä kenkiä, kannattaa ottaa kokoa ellei kahta isommat. Oma kokoni esim. Vanssin kengissä on 36,5 ja Niket tuli tilattua kokoa 38,5. Ja kun vasen jalkani on vähän isompi oikeaa, täytyi aika kauan tepastella olkkarin lattialla, ennen kun tein lopullisen päätöksen. Nää ihanuudet päätin kuitenkin pitää. Super mukavat ja tyylikkäät kengät! Tilasin nää spartoosta ja hintaa oli vähän päälle satanen. Love it!

With love,

Susku

Au pair- tyttö vuosimallia 2015?

Ihan pakko kertoa tästä au pair jutusta nyt heti teille! Mulla on ollut jo kauan hirveä hinku päästä ulkomaille. Ainoana esteenä on ollut koulu ja vaihtarivuodesta en oo oikein voinut haaveillakaan rahan ja muutenkin pidennetyn lukion vuoksi. Koulu on kuitenkin ihan just ohi ja voin periaatteessa tehdä mitä vaan! Au pair vuosi sinänsä halvin vaihtoehto verrattuna järjestöjen kielimatkoihin ja opintovuosiin.

Oon nyt viestitellyt muutaman perheen kanssa Iso-Britanniaan ja Espanjaan. Tällä hetkellä paras vaihtoehto löytyy Espanjan viidenneki suurimmasta kaupungista. Juttu on kuitenkin tosi alulla ja viestejä on lähetetty vasta muutama. Sen vuoksi mahdollisesta tulevasta hostperheestä myöhemmin lisää.

Lähteminen olisi mulle tosi iso juttu, se jännittää ja pelottaa mua jo nyt. Suomeen jäisi perhe, poikaystävä, kaverit, tutut hoodit ja muutenkin koko kotimaa. Siis kaikki tuttu ja turvallinen. Kuitenkin tuntuu, että jos en lähde nyt, en lähde koskaan.

Mulle on tullut jotenkin kova tarve nähdä maailmaa ja levittää ystäväverkostoa muuallekin kuin Suomeen. Haluan saada uusia kontakteja, oppia uuden kulttuurin ja parantaa ennestään surkeaa kielitaitoa. Itsenäistymisprosessi sais myös hurjan haasteen jos lähtisi oikeasti tuhansien kilometrien päähän. Haluan haastaa itseni, haastaa uskaltaa poistumaan mukavuusalueeltani.

Uskon, toivon ja luotan siihen, että oppisin tuntemaan itseni myös paremmin, kun joutuisin selviämään ilman tuttua ja turvallista tukijoukkoa. Huomaisin itsessäni varmasti uusia puolia ja oppisin näkemään juttuja eri vinkkelistä.

Toivoisin, että Suomeen palaisi hyvällä tavalla muuttunut, itsevarmempi ja rohkeampi Susku, joka olisi taas yhtä kokemusta rikkaampi.

With love,

Susku

Uuden alku

Heippa te kaikki, jotka eiksyitte lukemaan mun uutta blogia! Viimeksi kirjoittelu lopahti aika nopeasti, mutta nyt mulla on jotenkin sellainen kutina, että tää innostus vois kestää vähän kauemmin. Oon miettinyt monta päivää, mitä tähän ekaan postaukseen kirjoittaisin, ja mistä ylipäänsä alkaisin tänne postailemaan. Syy, miks haluan kirjottaa blogia on mun rakkaan kirjoitusharrastuksen totaali katoaminen. Noin kaks vuotta sitten kirjotin joka päivä päiväkirjaa ja jos jonkinlaisia tarinoita, mutta sitten se vaan loppui. Pidin itseeni tosi hyvänä kirjoittajana. Samaa ei voi sanoa tänä päivänä... Jotenkin sekin taito ruostuu, kun sitä ei käytä. 

Tuntemattomille haluan vähän kertoa itsestäni. Oon Susanna 19 vuotta ja asun Tampereella vielä kotona, äitini ja keskikokoisen villakoira narttuni kanssa. Käyn viimeisiä päiviä Tampereen yhteiskoulun lukiota eli TYKiä. Oon siis 3,5 vuotinen. Odotan ylppäreitä, kun kuuta nousevaa ja ai että se tunne, kun saa painaa lakin päähän. Koulun ohella teen töitä kaupan kassalla. 

Mun tulevaisuudesta ei oo tietoo, enemmänkin epätietoo. Nyt kuitenkin vahvasti oon sitä mieltä, että lähden au pairiksi tammikuussa. Haluan pitää ison tauon opiskelusta ja tehdä aivan jotain muuta. Kunnon itsenäistymispläjäys olis aika kova juttu mulle ja jalka onkin aika lailla jo oven välissä... 

Au pair vuodesta ois myös mahtavaa päivitellä tänne. 

Ajattelin, että en tee tästä tekstistä mun oma elämänkertaa ja kerro kaikkia taustoja ym. Nyt tuntuu siltä, että haluan lukijoiden tutustuvan muhun pikkuhiljaa. Olis tosi mahtavaa saada lukijoita, jotta kirjoitusmoti säilyis. Kaikkeni teen, että tää blogi pysyy elossa. Tervetuloa tutut ja tuntemattomat seuraamaan mun matkaa kohti aikuisuutta ja uusia seikkailuja! 

With love, 

Susku