Millaista on olla uusi Personal trainer

Valmistuin kesällä 2016 Personal traineriksi ja sain pari kuukautta myöhemmin meidän esikoisen. Kesällä 2017 syntyi kuopus ja vasta nyt kesällä 2018 pääsin kunnolla aloittelemaan PT:n hommat. Tai no, oikeastaan syksyllä, kun perustin toiminimen. 

Välillä tuntuu kuin olisin unohtanut kaiken. Se johtuu oikeastaan siitä, että ajattelen sitä kahta vuotta, jonka olin kotona ja keskityin lapsiin. Ajattelen, että en voi muistaa mitään, koska olin kotona. No eihän se oikeasti ihan niin mene. Totta kai täytyy kerrata montaa asiaa ja kehittää itseään, mutta sitä se on tällä alalla kyllä koko ajan muutenkin. Eikä ne opitut asiat unohdu noin vain. 

Uutena Pt:nä haastavaa on tietysti asiakkaiden löytäminen. Meitä on NIIN paljon, että täytyy erottua. Mikä on se mun juttu, joka erottaa mut muista?

Pt-palveluita käytetään kuitenkin entistä enemmän. Ihmisiä kiinnostaa enemmän ja enemmän oma terveys, koska tietoa on niin paljon ja sitä haalitaan koko ajan lisää. Se on hyvä asia. Se tuo alalle töitä sekä toivottavasti kääntää nyt nousussa olevan liikkumattomuuden ihan toiseen suuntaan. On myös tärkeää, että esimerkiksi kuntosaliharjoitteluun pyydetään apua, että liikkeet tehtäisiin alusta asti oikein.

Ajattelin alkuun, että räväytän Biancaneve -sekä Pt-hommat heti täysillä käyntiin. No, oma jaksaminen tuli niin paljon vastaan, että päätin keskittyä Biancaneveen. Lopulta ajauduin ihan vahingossa tilanteeseen, jossa teen molempia. Biancaneve vie kylläkin isomman osan ajasta, mutta teen myös valmennushommia. Olen kyllä erittäin tyytyväinen, että Pt:n hommat tulikin mun mukana, koska työkokemus on ehdottomasti tärkeintä. 

Personal trainerin työt on alkuun tosi jännittäviä, mutta on kiva huomata kuinka niissä kehittyy, kun vain tekee. Toistaa, toistaa, tekee ja tekee. Se on kyllä tässäkin hommassa se ydin. Ei sitä opi valmentamaan ketään pelkästään kirjoja lukemalla. Olen siis super kiitollinen asiakkailleni, jotka mahdollistavat mulle kehittymisen tässä työssä, kiitos!<3 

Tällä hetkellä otan lisää asiakkaita, joten laita ihmeessä viestiä --> shmpersonaltraining@gmail.com, jos haluat muuttaa elämäsi terveellisempään suuntaan! Ei ole mitään syytä aloittaa vasta tammikuussa, ensi maanantaina tai sitten, kun... Aloita nyt! Tai viimeistään tulevana viikonloppuna, jolloin kaikki Personal trainer -palveluni ovat -20%. 

Eli 23.-25.11.2018 Black Friday -tarjouksena kaikki PT-palvelut -20%! 

Olisiko vihdoin aikaa panostaa omaan terveyteen?

Käy siis katsomassa mun nettisivut: www.shmpersonaltraining.fi 

Ja hei! Laittakaa ihmeessä viestillä toiveita mitä haluaisitte mun Pt-palveluihin. Kehitän yritystäni tietysti koko ajan, varsinkin näin alussa ja haluan palvella asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla sekä tarjota sitä mitä minulta halutaan!:)

With love, Susku

Tänään olen kiitollinen

Meidän ihana myyntivalmentaja Anu heitti meille edustajille haasteen, jossa kirjaamme joka päivä kymmenen kiitollisuuden aihetta siinä päivässä. Päätin ryhtyä haasteeseen, koska miksi ei? Ryhtyisitkö sinäkin? 

Tänään olen kiitollinen...

1. ...totta kai meidän perheestä. Meillä on kaksi ihanaa ja tervettä lasta sekä koira, joka vahtii, että meidän porukka pysyy kasassa. Mulla on myös aika ihana mies, maailman paras isi ja se joka huolehtii, että meillä kaikilla on kaikki hyvin. 

2. ...vanhemmistani, jotka eivät ikinä jätä pulaan. He ovat myös parhaita mahdollisia isovanhempia meidän pienille. 

3. ...auringosta, joka paistaa tänään! 

4. ...järvimaisemasta, jota saan katsella joka päivä meidän ikkunoista. 

5. ...tästä päivästä, koska tänään on hyvä olla.<3

6. ...mun työstä, koska saan olla ihanien ihmisten ympäröimänä tekemässä unelmatyötä.

7. ...Suomen terveydenhuollosta, koska iskä saa tällä hetkellä hyvää ja ammattitaitoista hoitoa.

8. ...mun Marimekon kupeista, koska ne vaan on niiiin hienoja ja niistä on kiva juoda kahvia. 

9. ...lasten uudesta päiväkodista, koska siellä meidän tärkeimmät aarteet saa parasta hoivaa, huolenpitoa ja paljon syliä.

10. ...siitä, että en ole juuri nyt minkään taudin kourissa.

With love, Susku  

ps. Tuo eka kuva on yli kolmen vuoden takaa!:'D

Saako PT kertoa julkisesti pahasta olostaan

Tämä on sellainen asia, johon en itsekkään tiedä oikeaa vastausta. Olen tietysti paljon miettinyt otsikon kysymystä ja olen kyllä saanut siihen useita näkökulmia. Mietin todella paljon, voinko tehdä PT:n hommia, kun itsellä on paha olla? Voinko tsempata muita, jos en jaksa olla positiivinen edes omassa elämässä?

Asian voi nähdä monella tapaa. Sellaiset henkilöt, joilla on itsellä vaikka ahdistuneisuutta voivat samaistua hyvinkin. Toisaalta moni voi myös pelästyä mielentervysongelmiani. Tavoitteeni on kuitenkin ''normalisoida'' mielen pulmista puhuminen eikä se kyllä tapahdu kuin juurikin niistä puhumalla. Niin kauan kuin asiat on enemmänkin pimennossa, vain joidenkin saatavilla, se on harvinaista, outoa ja pelottavaa. Pelko ja tiedon puute ovat sellaisia asioita, jotka saavat ihmisen varpailleen.

Tähän asiaan on varmasti tuhat eri mielipidettä ja se on ihan fine. Koen, että valmennustyössä kemioiden täytyy jollain tasolla kohdata ja sellaisten ihmisten kanssa ne ei varmaankaan kohtaa, jotka pitää ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää hulluna, suljetun osaston potilaana. Eli tällä tarkoitan sitä, että oikeat, samanhenkiset asiakkaat kyllä löytävät mun luo (toki sen eteen teen paljon töitä), kun vaan jaksan ja uskallan paukuttaa tätä mun asiaa. Ainakin uskon ja toivon niin! 

Some on vaikea, koska siellä näkyy vain pintaraapaisu. Jos puhun 15 minuuttia ahdistusoireilustani, se ei tarkoita, että olisin ahdistunut 24/7, enkä tunne iloa ja onnellisuutta koskaan. Mutta siksi se on juuri vaikea. Eihän kukaan jaa koko elämäänsä somessa. Eihän kukaan oikeasti tunne jotain ihmistä vain somen perusteella. Teitysti PT:nä markkinoin itseäni esimerkiksi Instagramissa ja minun täytyy olla tietoinen, minkälaisen kuvan ihmisille annan. Sekään ei silti tarkoita, että joku tuntisi minut sen perusteella. Tässä tulee juuri se haastavuus. 

Esimerkiksi: Potentiaalinen asiakas tulee katsomaan profiiliani ja ajattelee, että voisi ottaa yhteyttä. Hän katsoo myös storyni, jossa höpisen, kuinka taistelin ahdistukseni kanssa taas tänäänkin. Tyyppi päättää lähteä profiilistani ottamatta yhteyttä. 

Tiedän, että näin voi käydä, mutta tätä vastaan haluan juurikin taistella. En halua, että ketään arvioidaan ihmisenä tai työntekijänä mielen pulmien vuoksi. Masennus, ahdistus, syömishäiriö tai mikään muukaan mielenterveydenongelma ei ole itseaiheutettua. Nää eivät myöskään poista kenenkään ammattitaitoa. Toki sairasloma voi olla joskus ajankohtainen, mutta se on jokaisen oma tai lääkärin arvio, missä kohtaa on sen aika. Monesti työntekö voi olla iso voimavara, ellei kyseessä ole työuupumus.

Olen saanut tähän asiaan palautetta molemmilta puolilta. Suurin osa on kuitenkin ollut kiitosta siitä, että jaksan ja uskallan jakaa kokemuksiani. Se tsemppaa jatkamaan, kiitos! Mitä mieltä sä olet asiasta? Kommentoi!

With love, Susku

Kaksi kuukautta yrittäjänä

Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun laitoin toiminimen toimimaan! Toki kaikkea siihen liittyvää tuli tehtyä kesäkuusta asti, mutta virallinen päivä oli syyskuun kymmenes.

No millaista on ollut olla yrittäjä?

Vapaata, kivaa, raskasta, haastavaa, palkitsevaa ja erilaista! Varmasti paljon muutakin, mutta nuo adjektiivit tulivat ensimmäisenä mieleen. 

Vapaata, koska saan itse päättää työaikani. Hyviä ja huonoja puolia kylläkin löytyy. Voin tehdä töitä niin, että lapset pääsevät kotiin hoidosta jo klo 14:30. Välillä voi kuitenkin vierähtää ihan liian pitkä pätkä työhommia, kun ei tajua lopettaa. Varsinkin jos Osku on koko päivän kotona ja on mahdollisuus tehdä rajattomasti hommia. Ajankäyttöä ja töistä lepäämistä minun täytyy vielä harjoitella.

Kivaa, koska saan tehdä mitä haluan! Tai oikeastaan iha mahtavaa, huippua ja huikeeta. Onhan se nyt ihan sairaan siistiä, että voi tehdä työkseen sellaista hommaa, josta nauttii. Toki jokaiseen työhön kuuluu ikäviäkin juttuja, mutta yrittäjänä pystyn aika paljon vaikuttamaan. 

Raskasta, koska kukaan ei tee töitäni, jos olen kipeä tai lapset sairastuu. Moni minua seurannut tietääkin, että olen ollut hirveästi sairaana, samoin lapset. Raskasta myös, koska olen stressannut aika paljon tätä alkua ja tehnyt välillä liikaakin töitä. Epätoivonhetket ovat myös raskaita, mutta niistä onneksi noustaan. 

Haastavaa, koska yrittäjyyteen (varsinkin tähän alkuun) liittyy hirveästi monimutkaista pikku sälää. Semmoista sälää, joka periaatteessa kiinnostaa, mutta opetteluun ja 100% ymmärtämiseen ei ole aikaa. Haastavaa myös, koska itse yrittäminen on kaikki uuden opettelua. Samoiten Biancaneven edustajana toimiminen on uutta, eikä mistään helpoimmasta päästä. Näin uutena, aloittavana PT:nä asiakaskunnan löytäminen on haastavaa ja tietysti erottuminen sekä kilpailu muiden kanssa, koska PT:tä on aivan hirveästi! 

  

Palkitsevaa, koska onnistumisista saa niin hyvän ja voittamattoman fiiliksen! Se, kun asiakkaat ovat tyytyväisiä ja mielissään, on ehdottomasti parasta!<3 Palkitsevaa on myös se, että pystyy vihdoin äitiyslomien jälkeen kantamaan oman kortensa kekoon. 

Erilaista, koska palkkatyö tai kotona olo on ihan eri maata. Motivaatio on aivan eri luokkaa, kun saa rakentaa omaa liiketoimintaa ja tietää, että on menossa kohti omia unelmia!

With love, Susku

PERHEKUVAUS

Musta on tullut ihan valokuvahullu! Tykkään itsekin valokuvata ja joskus haaveammattini on ollutkin valokuvaaja (miksi ei ehkä joskus?), mutta ammattilaisen ottamat kuvat, ah! Olen sanonut tämän tuhat kertaa, varsinkin niille, joilla on lapsia ja sanon sen taas. Käykää ottamassa lapsistanne, koiristanne, itsestänne ja parisuhteestanne kuvia ammattilaisella. Yksi tärkeimmistä kuvatuista tapahtumista on ollut ehdottomasti lasten ristiäiset. Lapsella on kerran elämässään ristiäiset tai nimiäiset ja harva vanhempi muistaa niistä juuri mitään. On ihan sairaan ihanaa, että näistä ainutkertaisista tapahtumista on hyviä kuvia. Itse voi keskittyä vain olennaiseen ja näkyäkin ehkä jossain kuvassa. Terveisin: olen aiemmin ottanut kaikki kuvat itse. :D

Me ollaan päätetty, että otetaan joka vuosi perhekuvat. Niistä näkee ihanasti kuinka lapset kasvaa ja kuinka me muutumme. Lasten syntymäpäivät on ihan peräkkäin, joten ollaan ajateltu yhdistää synttäri -ja perhekuvat. Nyt elokuussa meistä otettiin ensimmäiset kuvat, jossa koko perhe on koolla. Edellisissä Bea oli vielä vatsan suojissa. Sain nämä kuvat vähän aikaa sitten ja haluan jakaa pari niistä. En julkaise lasten kasvoja, mutta onneksi meidän ihana kuvaajamme Saara tietää sen. ;)

Kuvat on ottanut siis tietysti Saara Partanen Studio Mimi & Nödeltä.<3 

Käykää ihmeessä katsomassa Mimi & Nöden nettisivuja!

 http://www.mimietnode.fi/

With love, Susku