Uusi viikko ja uudet kujeet

Se on taas maanantai ja ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia! Mulle kuuluu päivä päivältä periaatteessa parempaa. Oon saanut taas töistä kiinni ja sinne meneminen ei enää ahdista, se on aika jees! Perjantaina oli ekaa kertaa palkkapäivä, kun tilille ei kilahtanut yhtään mitään, that sucks! Siitä sain kivasti työmotivaatiota ja nyt, kun joulukuu alkaa, töitäkin pitäisi olla taas enemmän tarjolla. Huomaa jo nytkin vuorojen vähän lisääntyneen. Tällä viikolla töitä on ainakin ke, to ja pe. 

Ylppäreihin on enää alle kaksi viikkoa, huiiii! Päivä päivältä jännittää enemmän. Kaikki muu on hoidossa, mutta valokuvauksesta pitää vielä sopia. Ensi viikolla Studia-messut Helsingissä ja torstaina lakitusharjoitus, sitten mennään! Vieläkin vähän outo ajatus, että musta tulee oikeesti ylioppinut tyyppi, haha! 

Joona on nyt ainakin tuhat viikkoa intissä kiinni, joten on ainakin aikaa itselle. Varmaan nähdään, kun armeija on ohi, säkällä vähän aiemmin. Musta kuitenkin tuntuu, että aika kuluu näin paljon nopeammin. Nyt on aikaa siis tehdä lauantai ja sunnuntai vuorotkin, joten rahan tuloa ei voi estää! Toivon todella, että tää jännitys meidän suhteen välillä ja turhat riidat katoaa, kun inttistressi on ohi. Samalla haaveilen, että itse kävisin intin. Musta ois niin mielenkiintoista päästä sotakoiraohjaajaksi. Tästä en oo puhunut kenellekkään!:-D Pitäisivät mua hulluna. 

Tärkein asia, mitä oon oppinut, on hetkessä eläminen. En osaa sitä vielä sata prosenttisesti, mutta pyrin olemaan murehtimatta tulevaisuudesta. Sanon nykyään aika usein, että kyllä se tulevaisuus sieltä tulee murehtimattakin. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin vähentämään mun perus luonteeseen kuuluvaa murehtimista. Huomaan, että mieli on heti paljon iloisempi, kun yrittää keskittyä mielummin, vaikka viikko kerrallaan, kun että elää jo ensi vuoden puolella. Mulla, kun tulevaisuuden suunnitelmat on kuitenkin kovin hataralla pohjalla vielä, niin turha niitä on miettiä. Kun suunnitelmat selkiytyvät, ajattelin kyllä kertoa niistä teillekin! Vielä en kuitenkaan uskalla, koska mikään ei ole varmaa.:-) 

Sen voin kuitenkin sanoa, että mulla ei ole hajuakaan mitä alkaisin opiskelemaan. Se on aika iso taakka, mutta mulle on ihan ok, vaikka pitäisin vielä ensi vuodenkin taukoa opiskelusta ja keräisin rahaa tekemällä töitä. Mua ei haittaa, vaikka valmistuisin kolmikymppisenä. Kyllä tässä maailmassa ehtii oman alan töitäkin sitten tekeen. 

Päivä kerrallaan parempaan päin siis!:-) On sitä ennenkin selvitty tällaisista huonommista ajoista ja minähän selviän nytkin! Sen verran mulla on päättäväisyyttä nääs! 

Kyllä elämä taas voittaa. Voimia uuteen viikkoon.♥

P.s. Antakaa vinkkejä miten saan itseäni niskasta kiinni ton valokuvaamisen kanssa? Oon ihan umpikujassa, koska musta tuntuu, että lukijat haluisi nähdä myös kuvamateriaalia. Vai miten on?

Mustakin tulee ylioppilas!

Tänään ne sitten tuli, meinaan viralliset YO-tulokset. En oo tyytyväinen, mutta maailma ei kaadu siihen. Oon jo sulatellut nää yo-jutut ihan hyvin. Kuitenkin siihen nähden miten tein tai olin tekemättä töitä tänä syksynä, oon ihan okei tyytyväinen siihen, että pääsin edes läpi ja aika kirkkaasti pääsinkin! Mun yo-todistuksesta löytyy sitten kirjaimia ihan joka lähtöön. Kaikki muu menin ihan mun oman tason mukaan, paitsi äikkä. Siihen oon aika pettynyt ja ihmeissäni, mutta so what elämä jatkuu! Ehkä joskus ja jouluna meen uusiin sen. Iloisena yllätyksenä ruotsi nousi yhden pykälän, siitä oon sooo happy! 

Ylppäreihinkin on enää about kolme viikkoa! Huh, aika menee kuitenkin tosi nopeesti. Vaatteet on valmiina, kutsut lähetetty, tarjoilut mietitty ja kampaaja varattu. Lakki täytyy vielä ostaa ja valokuvauksesta sopia. Alkaa pikku hiljaa jännittämään. Mitä jos kaadun tai mekko repeää? Kaikesta sitä täytyy stressailla. 

Lähdössä kaverin kakskymppisille // Näin käy, kun on tyhmä // Myöhäinen synttärilahja ystävältäni. Todella mieluinen, mitä isompi, sen enempi kahvia, jee! (Synttärini on tosiaan maaliskuussa, haha!) // Se harva kerta, kun Aada suostuu poseeraamaan. My girl♥

Ja loppukevennys, ylioppilaaksi pääsyn kunniaksi! Julkaisematonta materiaalia.. 

With love,

Susku

Ylppärikengät

Siinä ne nyt on, mun bling blingit! Mulla tulee noista vähän mieleen Tuhkimo ja olo on vähän kuin prinsessalla. Kävin siis tsekkailemassa noita varmaan kymmenen kertaa, ennen kuin ostin ne. Kengät on Sokokselta ja hintaa -20% alennuksen kanssa oli alle viisikymppiä. Tamaris merkkiset ja aikaisemminkin oon todennut, että sen merkin kengät on suht hyviä jalkaan, vaikka en kauheesti olekkaan korkkareita tottunut käyttämään. Juuri sopivan korkuiset, mekko ei enää laahaa maata ja kivat, kun remmien ansiosta pysyy kunnolla jalassa! Näillä sitten kuukauden päästä tepastelen noutamaan todistukseni ja valkolakin, jeii! Kauhulla, innolla ja jännityksellä odotan sitä päivää. Mekkoni jääköön yllätykseksi...

With love,

Susku

Saahan sitä vähän haaveilla: Sisustus

Eilen selailin Hobbyhallin kuvastoa, joka tipahti meidän postiluukkuun ja kaverin innostamana tein tällaisen haaveilu kollaasin. Mulla on hirveä into jo muuttaa omaan kotiin ja alkaa sisustelemaan sitä. Tietenkään vähillä rahoilla ei paljon kerralla voi, mutta pikku hiljaa hyvä tulee! Kollaasissa on joitain pikku juttuja mitä saattaisin ehkä haluta omaan kotiini. Värimaailma selkeni mullekkin oikeastaan vasta, kun aloin tallentelemaan noita kuvia koneelleni. Violettia, vaaleita sävyjä, valkoista, harmaata ja mustaa. Parhaiten ideoita saa kyllä, kun sukeltaa nettiin tai selailee juurikin kuvastoja ja erilaisia lehtiä. Mulla ei ole mitään must have juttuja oikeastaan sisustuksen suhteen jos ei aikasemmin mainitsemaani nukkamattoa ja lukuisia valokuvia lasketa. Veikkaan vähän, että sisustuksesta tulee sellainen, kun sillä hetkellä hyvältä tuntuu ja mitä kivoja löytöjä sattuu tekemään. 

Kerran, kun kysyin Joonalta haluaako hän muuttaa mun kanssa yhteen oli vastaus: Joo, mutta ethän sitten sisusta liikaa. 

En koskaan oo ollut mikään himo sisustelija, mutta eihän sitä tiedä, vaikka mustakin kuoriutuisi sellainen, kun saa ihan itse päättää mitä omaan kotiin tulee. Ai että! 

With love, 

Susku

Muutosta ilmassa

Tässä panttaamani muutokset mun ulkonäössä! Uusi tatuointi ja punainen tukka! 

Keskiviikkona sain seuraavalle päivälle peruutusajan tatuoimiseen ihan extempore. Tatuointiani oli pitänyt jatkaa jo ajat sitten, mutta pari aikaa jouduttiin perumaan syksyltä. Tää peruutusaika oli siis enemmän kuin odotettu. Tatskaa jatkettiin kättä ylöspäin melkein olkapäähän asti. Liikkeessä olin viisi ja puoli tuntia ja kuvaa tatskattiin about neljä tuntia. Edessä on vielä varmaan saman mittainen istunto, koska käsi jäi vielä kesken. Kuva jätettiin ei niin keskeneräisen näköiseksi, mutta siitä puuttuu vielä tausta. Tatuoiminen jatkuu rahatilanteen salliessa. Kallista puuhaa on kyllä! 

Tatskaa jatkettiin siis mun luottotatuoijalla ja kyllä siinä vähän peppu puutui ja kipeetä teki enemmän kuin koskaan ennen. Kipeäimmät kohdat oli kyynärpään ja haukkarin läheisyys sekä kainaloon mentäessä. Yks mun piinaavista tatskausongelmista on myös se, että ihoni on todella herkkä kutiamaan. Siinä sitten kivun ja kutituksen sekaisin tuntein hykertelin peppu penkissä ja yritin pysyä paikoillani. Hauskaa ja koukuttavaa hommaa tuo kyllä! Siinä istuessani suunnittelin jo seuraavaa... 

Tatskaajallenikin juttelin siinä ajan kuluksi, että tekisi mieli tehdä joku radikaali muutos tukkaan. Puhuin pinkeistä raidoista, koska en halua väriätä koko päätä yläasteen kierteen jälkeen. Hän oli ihan mukana ja kehotti toteuttamaan tukkahaaveet. Myöhemmin kuitenkin selailin instagramia ja sieltä pamahti mun nenän eteen ihanan kirkkaan punainen tukka. Siinä hetkessä ajattelin, että ei vitsi, kun olis hieno, mutta en uskalla, ylppärit ja kaikki tulossa... Muutaman tunnin kavereille kertoilin suunnitelmistani ja panikoin. Sitten tein päätöksen ja marssin kauppaan. Mukaan lähti väri nimeltään intensiivinen punainen ja ystävä lupasi laittaa sen päähäni jo samaisena iltana. Viime postauksessa kerroin perjantaisista pippaloistamme ja täähän siis tapahtui samana päivänä. Pojille sanottiin, että nyt luvassa vähän salaisuuksia ja sitten tyttöjen kesken lukittauduttiin vessaan. Poikien joukossa myös Joona, jolla ei ollut hajuakaan asiasta, hehe. Siellä hääräiltiin jonkun aikaa ja ai, että jätkien ilmeet ois pitänyt saada tallennettua! Varsinkin Joonan, haha! Petti itelläkin pokka, kun oli niin hölmistyneen näköinen. Noh, tykkäsivät kuitenkin ja itekkin ilolla oon taas punapää! (Joskus yläasteaikoina mulla oli pitkäänkin punainen tukka) 

With love,

Susku