1. Perhe. Mulla on hyvä perhe, ei rikas tai menestyvä, mutta oikein rakastava ja kannustava. Mulla on ollut vanhempieni eron jälkeen oikeastaan kaksi perhettä. Äidin perhe: minä, äiti ja Aada-koira. Isän perhe: isä, isän uusi vaimo, mun isoveli ja isän uuden vaimon tyttö.
2. Poikaystävä. Mulla on maailman paras poikaystävä kaikkien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa kanssa. Kesällä meillä oli vähän välirikkoa, mutta jos sitä ei lasketa, ollaan oltu yhdessä kohta vuosi ja yhdeksän kuukautta. Tällä hetkellä poikaystäväni on armeijassa, sieltä se pääsee kuitenkin jo joulukuussa.
3. Ystävät. Voin kyllä sanoa, että mut on siunattu aika mahtavilla ystävilläkin. Täytyy vaan olla kiitollinen, että nää kaikki ihanat ihmiset on ja pysyy mun elämässä.
4. Terveys. Oon todella onnellinen, että oon jo periaatteessa perusterve, vaikka anoreksiapeikko välillä heitteleekin tyhmillä jutuilla päin näköö. Pystyn elämään nykyään kuitenkin normaalia nuoren elämää ilman vahtimista ja rajoituksia.
5. Terveellisyys. Mulle on tärkeetä, elää terveellisesti, koska voin sillon hyvin. Hyvä ruoka, parempi mieli ja sopivasti liikuntaa sekä lepäämistä. Mun elimistö menee ihan tukkoon, jos syön pitkään esim. epäterveellisesti. Totta kai välillä voi herkutella ja mässäillä, mutta ei se sovi mulle jatkuvasti. Nyt syksyllä, kun flunssa ja muut pöpöt on vaivannut mua pitkään, tuntuu, että kroppa on jotenkin ihan lukossa ja kaipais kipeesti liikuntaa. Ei parane kuitenkaan tässä köhässä ja nuhassa rehkiä.
6. Liikunta. Täytyy myöntää, että liikunta on jäänyt mulle anoreksia-ajoista, koska ennen sitä se oli mulle sellainen joskus ja jouluna juttu. Pienenä lapsukaisena olin kyllä tosi liikunnallinen, mutta joskus ala-asteen puolessa välissä se jäi. Anoreksian mukana tuli sitten pakkoliikunta, mutta nykyään liikun, koska se tuntuu hyvältä ja pyrin kuuntelemaan mun kehoa. Jos esim. juoksulenkillä tuntuu pahalta, ei ole pakko juosta, voin kävellä. Oon kyllä silti vähän sellainen, että tunnen epäonnistumisen tunteita aika paljon, jos just se juoksulenkki ei vaikka mee niin, kun oon suunnitellut. Ei oo kuitenkaan mikään katastrofi, jos ei sitten jaksakkaan.
Haluan liikkua myös siksi, että vanhempanakin mun keho, luut, lihakset ja nivelet ois hyvässä kunnossa. Liikunnan suhteen mulla on aika pitkäaikaisia tavoitteita. Puolimaratoni mun piti juosta nyt sykyllä, mutta tän pitkän flunssan takia, en oo päässyt harjoittelemaan. Se siirtyy sitten myöhemmäksi. Notkeus on mun ikuisuustavoite, mutta oon todella laiska venyttelemään. Yleensä reenin jälkeen vaan äkkiä kotiin ja suihkuun. Parin tunnin päästä, kun pitäis venytellä, oonkin ihan puhki, eikä huvita täällä kotona ahtaissa tiloissa. Ihan perus perus tarvoitteena mulla on sit lihasmassan kasvu, joka tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Paitsi nyt, kun on otettu aika paljon takapakkia. Heti, kun tää flunssa hellittää alan taas käymään salillakin sääännöllisesti. Nyt on sitä motivaatioo!
7. Koirat. Rakastan koiria, vaikka oon niille jonkun verran allerginen. Se riippuu tosi paljon koirasta, ei niinkään rodusta, vaan ihan yksilöstä. Aikaisemmasta postauksesta kävikin ilmi, että meillä asustelee kohta 5v keskikokoinen Aada villakoira. Oon aina tykännyt koirista ja silloin about 5 vuotta sitten sain äidin pitkän suostuttelun jälkeen myöntymään, että meillekin tulee koira. Totta kai se oli riski allergian takia, mutta hyväksi onneksi kaikki on mennyt sen suhteen paremmin kuin hyvin! Oon tosi onnellinen meidän ikuisesta vauvasta.♥ Sitten, kun muutan omilleni ja taloudellinen puoli on hoidossa, aion kyllä hankkia pikku Armi koiran. Rotua en oo kuitenkaan vielä lopullisesti päättänyt, mutta villakoira on kyllä aika vahva vaihtoehto.
8. Kirjoittaminen. Ai, että kun tuntuu taas hyvältä kirjoittaa! Oon ihan liekeissä tän blogin kanssa, hehe. Musta tuntuu, että pystyn paremmin käsittelemään tota au pair juttuakin kirjoittamisen kautta ja ulkomaillakin postailu omista ajatuksista varmaan helpottaa ikävää, kulttuurishokkia jne. Kirjoittelu on jotenkin terapeuttista ja rentouttavaa. Nyt, kun kirjoittaa pitkästä aikaa, huomaa kuinka tärkee juttu se on!
9. Tietoisuus. Mua ahdistaa, jos en oo perillä asioista. Mun poikaystävä usein vastaa, kun kysyn, että tehdäänkö sitä ja tätä, että 'katotaan'. Se on tosi rasittavaa ja hän tietää sen, haha. Tykkään, että asiat sovitaan heti ja tiedän mihin menen ja mistä tulen mihinkin kellon aikaan. Tää ei tietenkään aina toimi ja joudun tuskailemaan asian kanssa, koska ei kaikkea voi heti tietää ja sopia. Mun mielestä kuitenkin kaikki menot ja tulot pitäis heti saada merkata kalenteriin, että pystyn suunnittelemaan päivät. Vähän ehkä rasittava tapa... Oon ollut välillä tosi ahdistunut siitäkin, kun tulevaisuus on ollut epäselvää. Nythän se alkaa kuitenkin pikkuhilaa selkiimään...jee!
10. Kosketus. Oon ihan siliteltävä ihminen ja on ihanaa, kun joku silittää päätä tai näpräilee hiuksia. Halaaminen on myös parasta ja siitä saa niin paljon voimaa. Tykkään tosi paljon kölliä poikaystävänkin kanssa sängyllä ja olla siliteltävänä. Silittelyyn nukahdankin yleensä aika nopeesti. Usein vaikeina anoreksia aikoina, kun ahdisti, mun äidillä oli tapana silitellä mun korvaa, haha. Mut se auttoi kuitenkin aika hyvin rentoutumaan ja ahdistus hellitti. Korvassahan on kai jotain pisteitä?
11. Matkustaminen. Musta on ihana nähdä maailmaa ja oppia uusista kulttuureista. Maailmalla pääsee myös preppaamaan kielitaitoa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Matkustaminen avartaa myös tosi paljon katsetta! Ainut huono puoli, että rahaa palaa.
With love,
Susku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti