Moikka,
Huomenna käynnistyy raskausviikko 38 eli yhtenä kappaleena ollaan vielä. Onnihan syntyi 37+1, joten kaikki sen yli on ihan uutta. Wuhuu maha kasvaa ja olo vaan menee pahemmaksi. No, kokemus se tämäkin. Katotaan päästäänkö laskettuun asti. Mielellään ei. Oon aika puhki jo nyt. Mulla on ollut nyt muutaman päivän taas pahoinvointia ja vatsa on ollut sekaisin. Tänään päivällä tuli totaali kuolema. Makasin varmaan viisi tuntia sängyssä ja nukuin. Yleiskunto meni jotenkin tosi heikoksi, päässä vaan pyöri ja sydän jyskytti. Tänään on ollut myös menkkajomotusta ja ah niin ihania sukkapuikkokipuja. Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Missasin rantsutreffitkin kaverin kanssa, ärsyttää.
No, empä anna yhden päivän masentaa. Nyt on jo parempi olo. En todellakaan olis päivällä pystynyt edes olemaan koneen ääressä. Näistä ennen synnytystä -kivuista mulla ei oo vaan aikasempaa kokemusta, joten tää kaikki on ihan uutta. Onni ei paljoa varoitellut tulostaan.:)
Elokuukin vaihtui tänään ja tässä kuussa on vihdoin laskettu aika! Pahimmassa tapauksessa jos menisi vielä reilusti yliaikaa, vauva syntyisi silti elokuussa. Paitsi, jos hän päättää vetää ihan överit ja syntyä 42+2 eli 1.9. Hui, kuulostaa pahalta. Mutta pahimmillaankin kuukausi enää. Oon saanut jostain jotain outoa energiaa tähän loppuun kaikesta huolimatta. Oon kävellut paljon! Armin kanssa ollaan käyty nyt aamuisin pidemmillä lenkeillä, kun on ollut tosi hyvät säät. Eipä se kotona vauvan syntymän kyttääminenkään kauhean kivaa ole. Parempi yrittää keksiä tekemistä ja nauttia vielä kesästä. Oon myös yrittänyt ajatella, että nauti nyt vielä, kun voit yhden lapsen äitinä olemisesta. Mutta en oo kauheesti nauttimisen aiheita tän pötsin kanssa löytänyt. Huono äiti -fiilis kaihertaa tosi usein, kun ei vaan pysty eikä kykene.
Osku aloittaa perjantaina taas työt. Oskullahan on ollut ensin neljä viikkoa kesälomaa ja sitten about toiset neljä viikkoa isyyslomaa. Eli ollaan oltu koko kesä yhdessä. Se on ollut kyllä ihan parasta, koska apu on ollut tarpeen. Jännittää perjantai ja yritän asennoitua siihen jo nyt. Oskulla on heti aika pitkä päivä ja mun pitää handlata kaikki kotona Onnin ja Armin kanssa. Täytyy tehdä varmaan joku aikataulu, ettei tuu sellaista hetkee, joka olisi tyhjä. Onni on niin tekeväinen nyt, ettei hän viihdy kotona paikallaan juurikaan. Kyllähän mä nyt selviän. Jännittää eniten vaan kaikki kivut ja väsymykset. Pyllynpesu ja kanniskelu on kaikista haastavinta, koska lähes poikkeuksetta niiden mukana tulee semmoinen olo kuin joku puukottaisi mua vatsaan.
Mutta palaillaan taas. Odotan innolla, että pääsen kirjoittamaan synnytyksestä!
With love, Susku
