Arjen pyörteissä

En tiedä oikein mistä aloittaisin. Haluaisin kertoa nyt kuulumisiani vähän tarkemmin ja syvällisemmin. Ei meinaan kuulu kauhean hyvää. Oon todella väsynyt ja n. kaksi kertaa vuodessa mulle tuleva taantuma psyykkeeseen on taas päässyt valloilleen. En kutsu sitä masennukseksi, ei masenna. Oon ihan onnellinen, vaikka onkin paha olla. Anoreksian yhteydessä mulla todettiin ahdistuneisuushäiriö ja vaikka syömisongelmien kanssa menee suht hyvin, niin aika ajoin mulla on ahdistuskausia. Tekee mieli vain maata sohvalla eikä jaksa tai huvita tehdä muuta. Töihin ja kouluun meno ahdistaa, vaikka ei olisi edes paljon tunteja ja tietää, että aikaa menee nopeasti. Kuitenkin, kun pitäisi lähteä tulee pakokauhun omainen tila ja aivot alkaa heittää kärrynpyörää. Ajatuksissa vain 'Mä en pysty tähän.'

Mä oon tottunut näihin kausiin, mutta täytyy sanoo, että ne vituttaa. Välillä tuntuu, että jes, nyt mä oon päässyt ahdistuksesta eroon ja sitten hetken päästä puhkeaa taas lamaantumiskausi. Ei ole yhtä asiaa, joka ahdistaa. Se voi olla melkeinpä mikä vaan. 

Mä teen ihan hurjasti ajatustyötä. Mun aivot raksuttaa koko ajan, tuskin lepää yölläkään unista päätellen. Mun kohdalla psyykkinen työ vie puolet enemmän voimaa kuin fyysinen. Luulempa, että nytkin on kyseessä jonkin näköinen loppuun palaminen, vaikka ei ole ollut hullua työrupeamaa tai sairasta koulustressiä, mä vaan murehdin ja funtsin eri asioita niin paljon. 

Mulla on taipumus myös aika vaaralliseen stressiin ja stressin aiheen keksin ihan mistä vaan. Stressaaminen lähtee bussipysäkille ehtimisestä haparan ja epäselvän tulevaisuuden miettimiseen. 

Tällä hetkellä mun isoin stressin aihe on juurikin mun tulevaisuus, joka on vielä kovin auki sekä oma jaksaminen ja terveys. 

Tänään jouduin perumaan muutamia varattuja työvuorojanikin. Se tuntuu hiton pahalta, koska en osaa antaa itselleni lupaa väsymiseen. Oon huono ja heikko jos en paiski töitä puolikuolleena, koska mun täytyy säästää rahaa. Mitä väsyneempänä töistä tulee, sen ansaitumpi palkka on. Sairasta, vai mitä? Ehkä kuitenkin se, että oma pää pysyy kondiksessa on tärkeämpää kuin raha. Varmaankin pari seuraavaa viikkoa tai ainakin ensi viikon oon sairaslomalla. 

Terveydenhoitaja kehotti mua nyt vain tekemään asioita, jotka tuntuvat hyviltä, syömään ja lepäämään hyvin. Samalla niin ihanaa, mutta niin vaikeaa antaa itselle lupa tehdä kivoja juttuja eikä pakko pakko juttuja, että tuntee itsensä ahkeraksi ja hyödylliseksi. 

Toivotaan, että tää ahdistus ja väsymys saa potkut persuuksilleen ja kapuan taas elävien kirjoihin. Sen eteen mun täytyy todellakin ottaa lepoa ja keskittyä itseni hoitamiseen. Täytyy taas saada arjesta kiinni ja toimintakyky kohdilleen. 

Täytyy tähän kohtaan kiittää mun 16 lukijaa, jee jee! On kiva kirjoitella, kun tietää, että joku lukee.♥ Tervetuloa vaan uudetkin seurailemaan touhujani! 

Kiitos myös kivoista kommenteista!!

With love,

Susku