Mulla alkaa aamut nykyään todella nihkeästi ja lauantai aamu ei ollut poikkeus. Esikoinen eli Onni (tajusin, etten ole maininnut lasten nimiä täällä blogissa!) on alkanut taas herättämään hirveän aikaisin ja itsellä puolestaan nukkumaanmeno vaan venyy ja venyy. Varsinkin Onnilla menee hyvin vaiheittain aamuherääminen. Välillä hän nukkuu seitsemään ja jopa kahdeksaan, mutta sitten on näitä aamu viideltä ylös -kausia, hyi. Ja jos toinen herää, niin toinen perässä. Ihan pari kertaa on ollut sellainen ihmeellinen aamu, että toinen jatkaa unia, kun toinen herää.
Lauantai aamu olikin sellainen, että nukuin kaksi tai jopa kolme tuntia vielä sohvalla muiden noustua. Sellainen aamu, ettei silmät vain auennut. Kun lopulta pääsin ylös takkuili kyllä aivan kaikki. Yksi suomalainen lastenvaatteiden pienyrittäjä oli läheisessä tavaratalossa vierailemassa ja olin suunnitellut meneväni sinne. Päätin noin kymmenen kertaa mennä ja samat kymmenen olla menemättä. Päätöksenteko tuntui hirveän raskaalta ja siksi meni kaverin kanssa treffitkin mönkään. Päätöksenteko on yksi, joka kärsii ihan hirveästi väsymyksestä ja ahdistuksesta. Paras ratkaisu on yleensä mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja niin tein. Pitää vain olla miettimättä mitään suurempia ja mennä. Sanoinkin miehelle, että nyt mä päätän, että meen, puin päälle ja lähdin.
Oli tosi hyvä, että lähdin, koska se auttaa aina. Pieni breikki kotoa ja samalla vähän raitista ilmaa. Ostin yllämainitun yrittäjän eli For Minis and Mommiesin Päivin tekemät korvikset itselle ja saman merkin legginsit meidän nuoremmalle eli Bealle. Vaihdettiin siinä myös kuulumiset ja lähdin takaisin kotiin, koska miehellä alkaisi pian työt.
Kotona odotti kaksi pientä juuri päiväunilta heränneinä. Onni huutaa nykyään aina, kun tulen kotiin, että äiti, äiti, äiti tulee! Bea taas konttaa hirveää vauhtia eteiseen, nousee polviseisontaan, nostaa kädet ylös ja sanoo syliin.
Mieheni eli Osku lähti hetken päästä iltavuoroon ja meillä oli ilta vietettävänä lasten kanssa. Yleensä olen suunnitellut valmiiksi ohjelmaa ja oli meillä nytkin jotain, mutta ei ihan jokaiselle hetkelle. Jos minulla ei ole suunnitelmaa, se saa aikaan ahdistuksen, mutta nyt ajattelin antaa sille vähän turpiin.
Lähdettiin Oskun kanssa samaa matkaa läheiseen puistoon. Hetken päästä olikin aika sanoa isille heipat. Onni on oppinut missä -kysymyksen ja niitähän meinaan tulee. Hän kysyi ainakin viidesti, missä isi on, missä isi on, vaikka isi oli juuri kävellyt bussipysäkille. Häntä itseäänkin alkaa naurattaa, kun sama kysymys lentää ilmoille jo tosi monetta kertaa. Siinä kohtaa äidiltäkin saattaa tulla jos jonkinlaisia vastauksia.:D
Puistoon Onni jaksoi kävellä reippaasi itse ja siellä ihmeteltiinkin sitten roskalavoja, koska pihapiirissä oli siivoustalkoot. Oli kamalan kylmä tuuli, jonka kanssa lämpötila vastasi varmaan 5-7 miinusastetta. Äitihän siinä ensimmäisenä jäätyi (mikä siinä onkin, että lapsilla on aina parasta päällä ja omaan pukeutumiseen ei voi satsata?) ja noin tunnin puistossa olon jälkeen napattiin vielä yhdet nettikirpparilta varatut kengät siitä läheltä ja lähdettiin kotiin syömään päivällistä.
Se tunne, kun tulee lasten kanssa ulkoa ja posket punoittaa kaikilla. Silloin tietää, että ilta on varmasti rauhallisempi ja helpompi. Meillä ainakin lapset hyppii kyllä ihan seinille, jos ei pääse ulos. Tykkään itsekin olla ulkona raittiissa ilmassa. Ainut raskas puoli näin sykyllä ja talvella on pukeminen, mutta siitäkin selvitään vaihtelevin tuloksin.
Kotona päivälliseksi kaupan purkkiruuat, koska kukaan ei ole ehtinyt/muistanut/jaksanut tehdä ruokaa. Meidän vanhempien harmiksi tai oikeastaan Oskun, joka meillä pääsääntöisesti ruuan tekee, kaupan purkkiruuat on ihan lasten herkkua. Mutta onneksi on, koska aina ei jaksa raahata makaroonilaatikkoa tai kanaa ja riisiä purkeissa mukana, kun lähdetään reissuun (varsinkin, kun itselle on jo ruoka mukana neljässä eri rasiassa:D). Ja juurikin hätävarana paras.
Päätin, että tämä ilta ollaan kotona ja vaikka siivoillaan. No eihän siinä mitään siivoiltu, kun leikittiin ja harjoiteltiin Onnin kanssa pottailua! Onni on ihan innoissaan, jos äiti tai isi tulee mukaan leikkimään. Hän saattaa sanoakin, että äiti tulee leikkimään Onnin kanssa! On myös tosi ihanaa, että lapset on alkanut leikkimään hirveästi yhdessä. Vielä ihan pari kuukautta sitten tuntui, että olen enemmänkin erotuomari kuin äiti.
Potalla käynti on sujunut vähän vaihtelevasti, mutta lauantaina siihen tuli todella äkkinäinen ja positiivinen muutos. Onni ihan yhtäkkiä alkoi pyytämään potalle ja teki asiansa heti, kun aiemmin on tarvinnut jos jonkilaista viihdytystä ja aikaa homman hoitamiseen. Päätettiin sitten yhdessä tuumin harjoitella myös ilman vaippaa olemista ja sekin sujui paremmin kuin olisin uskonut. Otettiin käyttöön pottatarrat eli hän saa aina tarran, kun tekee jotain pottaan. Arvatkaa oliko tämä aika kiva juttu! Hyvä, ettei istunut koko iltaa potalla vain tarrojen saamisen toivossa.:D
Iltapalalla Bea harjoitteli tapansa mukaan puuron syömistä itse, joten suihkureissuhan siitä sitten tuli. Laitoin lapsille vatiin vettä, jossa he läiskyttelivät ja leikkivät kylpyleuilla. Samalla suihkuteltiin ja pestiin puurot pois. He olisivat leikkineet vesileikkejä varmaan koko illan ja hirveä huutohan siitä tuli, kun piti lähteä pois. Onneksi pienet unohtavat vielä nopeasti harminsa ja hetken päästä onkin jo joku uusi mielenkiintoinen kiinnostuksen kohde. Suihkun jälkeen hammaspesut ja nukkumaan.
Nukuttaminen meni sinä iltana ihan ookoosti, mutta jos on aikaisin heräämis -vaiheita, niin on kyllä huonosti nukahtamis -vaiheitakin. Ne menee myös aikalailla käsikädessä ja siksi nämä vaiheet onkin entistä rankempia. Ei oikein haluta nukahtaa ja sitten herätään ihan kukonlaulun aikaan. Siitä johtuu myös se, miksi olen venyttänyt omaa nukkumaanmenoa. Se oma aika siellä illalla on aika tärkeä.
Kurkatkaa muuten For Minis And Mommiesin nettisivut, jos yhtään kiinnostaa kotimaiset nahkatossut, lasten asusteet -ja vaatteet. Löytyy sieltä aikuisillekin jotain.:) https://forminisandmommies.com/
Tää on ihan ensimmäinen suomalainen, lapsiin liittyvä yritys, josta oon tehnyt tilauksen Onnille, kun hän oli vielä vastsassa. Ihanat tossut ristiäisiin, joita myös Bea käytti omissaan.<3
Kuvassa näkyvät violetit leggarit on yllä mainitut!
With love, Susku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti