On kyllä pakko tulla jakamaan aivan jäätävä kokemus aiheesta alkoholi. Meillä oli viime viikonloppuna kauan odotetut tupaantuliaiset. Ollaan asuttu meidän kodissa nyt vuosi, mutta pienemmän lapsen takia juhlat tietysti venyivät. Nyt vihdoin tuli sitten aika kuopuksenkin mennä ensimmäistä kertaa mummille yökylään ja me vanhemmat saatiin ensimmäisen yö ilman lapsia koskaan!
En oikeestaan juo alkoholia kuin keskimäärin pari kolme kertaa vuodessa. En ole ikinä tykännyt minkään alkoholijuoman mausta. Juotu on vain perus suomalaiseen tyyliin, känninhakuisesti. Niin tein nytkin ja juhlien teemahan oli alkoholi. Ajattelin, että nyt nollaan kunnolla. Voitte vain kuvitella miten kehoni reagoi, kun en tosiaankaan juo koskaan edes sitä yhtä saunasiideriä tai viinilasillista.
Juhlat menivät todella hyvin ja meillä oli tosi hauskaa! Ei tapahtunut mitään ihmeellistä ja ihmisillä oli kivaa. Kaikki eivät todellakaan tunteneet toisiaan, mutta tunnelma oli kuin teiniaikojen kotibileissä ja kaikki tuli oikein hyvin juttuun keskenään. Täällä meillä oltiin hiljaisuuden sallimissa rajoissa ja sitten jatkettiin yöelämään. Porukka ihmetteli miten en ole käynyt suosituissa baareissa ja totesin vain, että missäköhän välissä olisin ehtinyt! Juhlat menivät oikeasti tosi nappiin, pääsin tanssimaan eikä todellakaan kukaan töppäillyt mitään tyhmää.
Palattiin mieheni kanssa kotiin varmaankin kahden kolmen maissa ja siitä alkoikin sitten juhlien ei niin kiva -osuus. Oksensin koko yön, seuraavan päivän ja vielä sitäkin seuraavana aamuna halailin pönttöä. En syönyt noin kahteen päivään ja kehoni huusi ruokaa, mutta mikään ei pysynyt sisällä. Olin todella huonovointinen ensimmäiset kaksi päivää, en uskaltanut ajaa edes autoa. Kuljin ihan kaksinkerroin, en pystynyt edes suoristamaan ryhtiä tai juoksin heti vessaan. Esikoinen matki, töpötteli huonovointisen äidin vierellä ja nauroi. Lapset on ihanan vahingoniloisia, mutta äitiä ei jostain kumman syystä naurattanut.:D
Maanantaina vietin siis toista krapulapäivää ja silloin mulla oli jo töitäkin. Onneksi olo välillä helpotti, mutta iltaa kohden se taas paheni. Mietin, että ei tämä voi olla todellista! Kahvi ei maistunut moneen päivään, vaikka olen aikamoinen kahvihiiri. Ruokahalu meni myös moneksi päiväksi ja väsymys oli jotain ihan järkyttävää. Motivaatio liikuntaan aivan nollissa. Olin jo aivan varma, että psyykkeeni on tullut tiensä päähän ja nyt romahdan lopullisesti.
Tänään on perjantai ja huomenna juhlista tulee viikko. Edelleen kahvi on vähän etovaa, liikunta tuntuu epänormaalin raskaalta ja ruokahalu ei ole normaali. Välillä keho huutaa ruokaa ja välillä ei uppoa mikään. Suolistoni toimi tänään ensimmäisen kerran melko normaalisti viikonlopun jäljiltä ja eilen tuli sellainen olo, että ehkä en putoakaan masentuneena kuiluun. Eilen sain myös intoa töihin enkä enää ajatellut lopettavani yrittäjän uraa heti tähän alkuun. Eilen motivoiduin myös liikunnasta, koska vedettiin äitini kanssa huipputreeni! Mutta siis eilen alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, eilen?!
Sitten päästäänkin tähän, että harjoittelun puutetta ja kyllähän se saunakalja kertoo siitä, että olet aikuinen. Vai kertooko? Totta kai jokaisen henkilökohtainen asia eikä saunakaljassa ole silloin tällöin mitään pahaa. En lähtisi silti leijumaan sillä, että vitsi olen aikuinen, kun kalja tai vaikka viini maistuu vihdoin hyvältä (tällä tarkoitan nimenomaan juomisen makuun opettelua)!
Mitä tämä mun teksti teidän mielestä kertoo? Mun mielestä se kertoo, että alkoholi on aikamoista myrkkyä (no sehän me jo tiedettiinkin) ja ainakaan mulle se ei sovi. Arvostan mun kehoani ja haluan pitää siitä huolta. Mulla on ollut myös sokerit ruokavaliossa pitkään aika minimissä ja varmasti myös sillä sekä valvomisella on osansa. En kuitenkaan missään villeimmissä kuvitelmissakaan ajatellut, että pahan olon on edes mahdollista kestää näin kauaa!
Vielä sekin mitä alkoholi teki hetkellisesti mun mielenterveydelle. Olin todella ahdistunut ja sain viikon sisään useamman paniikki -tai sekoamiskohtauksen, miksi niitä nyt sanoisikaan. Olin melkein valmis heittämään elämäni nurkkaan ja tuntui, ettei musta ole mihinkään. Ihan kamalaa, kun miettii viime päiviä. Olin ihan hermoraunio.
Kaikesta päätellen, aion siis jatkaa terveellistä elämääni. Haluan voida paremmin joka päivä, huoltaa mieltä ja kehoa. Haluan olla pirteä ja energinen. Haluan jaksaa urheilla ja kehittyä. Jos tuon piti olla lepoa lapsista, niin mönkään meni. Ensi kerralla varaan varmasti vaikka kahden tunnin hieronnan ja syön hyvää ruokaa. Toisaalta tää oli ihan hyväkin kokea. Moni äiti varmasti ymmärtää, kuinka välillä tulee haikailtua sille elämälle, kun sai mennä vapaasti baarista toiseen eikä ollut väliä missä olit yön tai nukuitko ollenkaan (viittaan siis lapsiin).
Nyt ei tarvitse haikailla!
Jos alkoholin siemailu tekee aikuiseksi, niin musta ei tuu sitä sitten koskaan!
ps. Valitettavasti kuvamateriaali juhlista ei ole julkaisukelpoista, joten yllä oleva kuva saa toimia tässä postauksessa. Huomatkaa taustalla möhömaha!
With love, Susku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti