Minä täällä, kaikessa epätäydellisyydessäni

Kivaa tiistai iltaa! Jumpat jumpattu, töissä käyty ja nyt on hyvä istahtaa kirjoittelemaan kunnolla kuvien kera kuulumisia. Mun pää pursuaa postausideoita, mutta katsotaan missä aikataulussa niitä tänne ilmestyy. Haluaisin esitellä ainakin kotini, kunnes se on priima kunnossa! Olen tehnyt aikamoisia löytöjä tori.fi:stä. Oikeastaan kaikki uudet juttuni ovat sieltä, kengistä sohvaan ja keittiön pöytään. Täytyy räpsiä niistä päivänvalossa kivat kuvat! 

Aikasemmin kerroinkin, että mulle kuuluu oikein hyvää ja oon onnellinen. Jotenkin ihan erilailla osaan nauttia joka päivästä ja olla kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Kliseistä, mutta ennen pääni pursusi aika paljon negatiivisempia ajatuksia. Yritän miettiä, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja miksi jättää joku asia huomiseen, minkä voi tehdä jo tänään. Ennen kaikkea yritän ajatella postiviisesti, välttää riitelyä ja olla yhtä hyvä muille, mitä haluun mulle oltavan. Todellakin mun elämässä aukesi uus sivu ja tää on vaan uus iso mahdollisuus. Oikeestaan jokainen päivä on uus mahdollisuus. Aina voi yrittää seuraavana päivänä uudelleen, jos menee mönkään. 

Tosiaan, asun nyt toisella puolen Tamperetta missä äitini asuu. Mulla on 34 neliöinen kiva yksiö. Vuokranantajat löysivät mut myöskin torin kautta. Täytyy sanoo ihmiset, että suosittelen toria oikein lämpimästi! Laitoin siis ilmoituksen sinne, jossa kerroin etsiväni asuntoa. Seuraavana aamuna mulle sitten soitettiin, kävin tsiikaamassa tätä kämppää ja ei kun sopimusta kirjoittamaan! 

Nyt alkaa olla pikku hiljaa tavarat paikoillaan ja tää alkaa näyttämään mun kodilta. Enää uupuu kylppärin tilaihme, peili ja jonkinlainen taso eteiseen. Niin ja parvekkeen kalusteet, jotka muuten maksaa maltaita, hyi! 

Mulla on tällä hetkellä kaksi työpaikkaa ja huomenna on kolmanteen haastattelu. Teen siis edelleen Siwassa töitä vuokrafirman kautta, haastatteluun menen saman tyyliseen, mutta täältä tullaan K-kaupat. Uutena tulokkaana onkin sitten kaupungin kunnostustöitä iskän kanssa! Oi kyllä, oikein luit, teen isin kanssa samassa firmassa töitä. Oon vieläkin vähän pyörällä päästäni siitä, koska se on niin siistiä!:-D Näitä töitä on ainakin viikonloppuisin ja joskus ehkä viikollakin. Joka launtai ja sunnuntai herätys siis 04:00, ou jee! Rahan tuloa ei voi siis estää!

Armin kanssa menee hyvin. Hän on sellainen pikku riiviö, mutta oikein valloittava ja fiksu tapaus. Armi kasvaa kyllä hurjaa vauhtia, mutta odotankin, että tämä pissa-kakka-vaihe menee ohi, hehe! 

Kaikin puolin asiat on aika hyvin. Osaan nauttia elämästä, vaikka stressaan ja huolestun edelleen liian monesta asiasta. Sellainen mä oon! Täydellisen epätäydellinen.

With love, Susku

Back in business

Haha, en todellakaan tiedä mistä aloittaa, mutta damn, että on ollut ikävä bloggailua! Tässä on tapahtunut kaikenlaista ja nyt on oikea aika päivittää vähän kuulumisia. Olen flunssassa kotona, joten aikaa piisaa. 

Olen muuttanut takaisin Tampereelle, mulla on uusi perheenjäsen, löysin kivan oman kämpän ja ilolla voin kertoa, että voin hiton hyvin! 

Oon ehkä onnellisempi kuin koskaan, jos ei nyt lasketa normaalia stressiä tästä kaikesta. Kämppä on vielä sekaisin, juttuja hankkimatta jne. se vähän tuppaa ahdistamaan. Sressin takia väsyttääkin hullun lailla ja tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Tänään äiti tulee onneksi jeesaamaan ja saadaan yhdessä tästä kämpästä varmaan aika kiva. 

Joo, eli muutin Tampereelle ennen pääsiäistä. Erosimme Joonan kanssa, that's it. Ei isompaa avautumista täällä. Ne tietää kenen tarvitsee.:-) Punkkasin hetken vanhassa huoneessa äidilläni ja reilu viikko sitten muutin tähän 34 neliöiseen yksiöön Tampereen itä puolelle. Mulla on jo kohta 12 viikkoinen labbiksen pentu, Armi. Sen monet tiesikin aikaisemmista kirjoituksista. Armin kanssa menee hyvin, sekin sai vihdoin oikeesti oman kodin. Armista teen lähiaikoina ihan oman postauksen.

Mulla on iso pesuhuone, sauna ja huippu hieno lasitettu parveke. Oon tosi onnekas, kun saan asua tässä asunnossa. Tää on kuin tehty mulle! Huonekaluja uupuu vielä, mutta eiköhän nekin ajan kanssa tänne saada. Sain muutama päivä sitten kaikki omat tavaranikin tänne Rovaniemeltä. Shoppailin torista sohvan, nojatuolin, ruokapöydän ja mikron. 

Tästä alkaa ihan uusi sivu mun elämässä! Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Palaillaan mahdollisimman pian!

With love, Susku

Mitä odotan huhtikuulta?

Odotan huhtikuulta...

☺... tampereella viarailua pääsiäsenä. Olen käynyt kotona viimeksi tammikuun alussa ja nähnyt mm. äitiä  viimeksi silloin. Odotan ihan törkeen paljon, että pääsen tutulle maaperälle Etelään. Ihanaa nähdä kavereita ja perhettä! Suunnitelmissa on mm. mummun kanssa shoppailua, kavereiden kanssa saunailtaa ja Luokkakokous Joonan kanssa. Tietysti täytyy myös nähdä viimeisillään raskaana olevaa ystävääni ja iskää plus äidin kanssa perus hengailua kotona! En malta odottaa...

☺... Armin kotiutumista. Meille muuttaa siis uusi perheenjäsen 6.4 maanantaina. Seitsemän viikkoinen musta labradorinnoutaja tyttö. Me haetaan vauva Yppäristä paluumatkalla kotiin. 

☺... kevättä! Ei oo parempaa kuin kevätaurinko ja lumien sulaminen. Ihana päästä ulkoilemaan pennunkin kanssa, kun ilmat alkavat jo lämpenemään. 

☺... Armin kanssa touhuilua ja sen kouluttamista. Kiva päästä taas työstämään jotain juttua ja näkemään koulutuksensa tuloksen. 

☺... Mustin&Mirrin pentutapaamista. Siellä alamme käydä joka lauantai aina mahdollisuuksien mukaan. Pääsee tutustumaan koiraihmisiin ja Armikin saa kamuja ja tottuu muihin koiriin. 

☺... äidin vierailua tänne. Kivaa, kun äiti tulee muutamaksi päiväksi, saa tehdä naistenjuttuja ja jutella niin kuin ennen vanhaan. Äiti tulee huhtikuun viimeisenä viikonloppuna.

☺... vähän pidempää Tampereen vierailua huhtikuun vikalla viikolla. Silloin, kun äiti palaa kotiin täältä, lähden hänen ja Armin kanssa junalla kohti Tamperetta. Silloin vietän kokonaisen viikon siellä, jee! 

☺... parempia pyöräilykelejä. Niin paljon helpompi polkea töihin, kun tiet ei ole jäässä ja lumessa.  

With love, Susku

Koirajuttuja

Meidän uuden perheenjäsenen tuloon on enää noin kolme viikkoa! Olenkin käynyt tiuhaan tahtiin läheisessä Mustissa&Mirrissä, hups. Loppu peleissä sitä huomaa, että ei uudelle koiranpennulle ihan kauheasti kannata kaikkea heti ostaa. Eihän sitä voi edes tietää etukäteen onko hän pallo -vai luutyyppiä, hehe. Juttelinkin myyjän kanssa, että pari lelua riittää aluksi, vaikka tekisi mieli ostaa koko kauppa tyhjäksi! Kalliit lelut voikin olla sitten viikon päästä ihan palasina. Aada esimerkiksi on sellainen tyyppi, että lelujen rikkomiseen menee kaksi sekunttia, mutta luita hän järsii, vaikka koko päivän. Pallot on myös ihan lemppareita, mutta nekin täytyy rikkoa, jos siihen saa mahdollisuuden. Pallo onkin aika usein hyllyllä, haha. 

Ostinkín meidän pennulle sitten muutaman lelun, ihan sika mageen hihnan, liian kalliin kupin, kakkapussitelineen (joka on Aadalla väliaikaisesti käytössä) ja koulutusnameja. Nuo kaksi lelua on oikein mainiot, kun pennulla kutisee hampaat. Tuo kuusijalkainen hämähäkki oli joku outo päähänpistos, koska mähän inhoan hämähäkkejä yli kaiken. Tuohan on kauhean pelottavakin!:-D Noh, ainakin Aada tykkäsi, kun vähän testailtiin sitä. 

Hihna on aika käytännöllinen. Juuri sopivan kokoinen, että ei jää paljoa kiskomisvaraa. Hihnaa ympäröi myös heijastinnauha, joka on iiiso plussa. Se oikeastaan sai mut tuon ostamaankin, niin ja tuo väri! 

Kuppia kävin jo aikaisemmin katselemassa, mutta en raskinut ostaa. Seuraavalla käynnillä kuitenkin nappasin sen mukaan. Olihan se kallis, mutta onhan se hitsin hieno! Kakkapussiteline on aika rock ja tosi kätevä! Ihme, etten ole aikaisemmin hoksannut tuota, koska inhoan, kun kakkapussit roikkuu hihnassa, on tiellä ja tippuilee matkan varrelle, eikä niitä ole koskaan tarpeeksi mukana. 

Oon aika innoissani. Kaikista eniten odotan, että pääsen Mustin&Mirrin pentutreffeille, koska Aadan kanssa ei koskaan sellaisessa käyty. Ystäväni Nellan ja hänen nyt jo reilu vuoden vanhan villakoiran kanssa kävinkin ja ihastuin täysin kyseiseen tapahtumaan! Se tulee olemaan varmaan mun viikon kohokohta, kun pääsee juttelemaan koiraihmisten kanssa ja pennut saa samalla touhuilla omiaan. 

Vielä täytyy laittaa koti siihen kuntoon, että tänne voi pennun ottaa. Meillä on hirveä kasa johtoja olkkarissa. En ole vielä keksinyt ratkaisua niille, mutta eiköhän ne johonkin tungeta! Aada ei koskaan johtoihin ole koskenut, mutta varaudun pahimpaan. Mitään sisäkukkasia, uusia huonekaluja tai helposti rikki meneviä juttujakaan en ole tänne hankkinut. Huonekalujen ostot saa odottaa sen aikaa, kun pentu kasvaa. Ei olisi kauhean kiva, jos uuden hyllyn kulmat heti pureskeltaisiin rikki. 

Pentuaitaus täytyy vielä hommata, koska totesin sen hyväksi ainakin Aadan kanssa. Ei tarvitse sitten pelätä, että koti on palasina, kun on poissa. 

Kohta alkaa sitten pikku koiruliinin kasvatus. Hassua, että siitä on jo viisi vuotta, kun Aada oli pieni. Tuntuu, että kaikki on ihan unohduksissa! Täytyy vähän kerrata netistä, hehe. Luulen myös, että kasvattaja antaa aika hyvät ohjeet meidän matkaan.

En millään jaksaisi odottaa, mutta hyvä, että on vielä aikaa laittaa koti kuntoon!

With love, Susku

Oon tajunnut, että se on vaan numero

Viime lauantaina vietin vapaapäivää, niin kuin monet tietävätkin kirjoittamastani postauksesta. Tänään olen ylimääräisellä ''saikkupäivällä'', vaikka mulle kirjoitettiin vain maanantai ja tiistai. Töistä oltiin pyyhitty multa tänkin päivän vuoro, joten tsillaan vielä tänään. Nyt onkin oikein otollinen aika kertoa lauantain mielenliikkeistäni. 

Menin siis salille vähän turhan ajoissa, vahingossa. Olin jo pitkään miettinyt, että voisi käydä pitkästä aikaa vaa'alla. Vaa'alla käynti on ollut mulle monta vuotta yksi hirveimmistä asioista, joten olen vältellyt sitä. Nyt kuitenkin tunsin olevani siihen valmis ja tiesin, etten saa mitään hullua kohtausta, näytti vaaka sitten mitä tahansa. Aikaa, kun oli, hyppäsin vaa'alle avoimin mielin. Ja oho, painoa oli kertynyt 30 kiloa aivan matalimmasta painostani. En puhu nyt painolukemistani, koska en jaksa kuunnella arvostelua niistä. Olen kuitenkin ollut todella alipainoinen kevyimmilläni. En muista, koska olen viimeksi käynyt vaa'alla, mutta sen jälkeenkin kiloja on kertynyt. Hassuinta ja ihaninta tässä kuitenkin oli se, että mulla oli ihan hullun hyvä fiilis painostani. Tunsin ihan järjetöntä onnistumisen ja ilon tunnetta. Olin aidosti ja oikeasti ylpeä itsestäni. Wau, se vaatii paljon. Lähettelin parhaalle ystävälleni ja Joonalle viestejä tapahtuneesta, ehkä vähän epävarmoja ja pelästyneitä. Hain kai jonkinlaista hyväksyntää heiltä, että hei tää on tosi hyvä juttu! Vitsit tuntui siltä, että oon oikeasti nainen, enkä mikään pikkutyttö. Ja siitä olin varsinkin iloinen, kun tajusin, että hei mullehan on tullut lihasta, wuhuu! Aika ajoin on meinaan ollut vaikea huomata lihastenkaan kehitystä, koska kehonkuva on ollut niin väärä. Kirjoitin mielestäni osuvan tekstin Instagramiin juuri sen hetkisistä tuntemuksista, joka kiteyttää asian hyvin. 

Se tulee tässä:

Kävin tänään salilla vaa'alla varmaan vuoden viiva kahden tauon jälkeen. Wou, oon saanut 30kg lisää siitä mistä aloitin. Ja huh, tänään on sen verran hyvä päivä, että osaan olla ylpeä siitä! Oon tajunnut, että se on vaan numero. Se ei vaikuta mun ihmisarvoon tai siihen millainen mä oon. Vaikka painoindeksi näyttäis mitä, mä nään peilistä onko asiat hyvin vai huonosti. Tärkeintä on, että se mitä näkee, miellyttää, eikä alkaako paino vitosella, kutosella vai seiskalla. Ja vaikka ei miellyttäiskään, pitää oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Mulla on vielä paljon tehtävää, mutta sen eteen oon tehnyt jo ison työn, että haistatan pitkät niille numeroille, joilla ei ole mitään väliä.

#girlpower #justdoit #againstanorexia #happy

Oikein hyvää keskiviikkoa kaikille ja tsemppiä ihan jokaiselle, mihin ikinä sitä tarvitsettekaan!♥

With love, Susku