Ai minkälaista on perustaa yritystä kahden alle kolme vuotiaan lapsen, energisen koiran ja vuorotyötä tekevän miehen kanssa? No lyhyesti, ei mitenkään helpoimmasta päästä! Oon tajunnut tässä kesän aikana, että kun tarpeeksi jotain haluaa, sen pystyy kyllä saavuttamaan. Tää on kuulostanut mun korviin ennen tosi tyhmältä kliseeltä, mutta ei tietysti enää, kun omalle kohdalle osui. :D
Kahtena aikasempana vuotena, kun oon esimerkiksi hakenut korkeakouluun. Joo, on ollut motivaatiota jonkin verran ja joo on kiinnostanut ihan ookoosti, mutta selkeesti mun kohdalla se ei riitä. Mä tarvitsen oikeasti 110% kiinnostuksen ja innon asiaa kohtaan, että näissä ruuhkavuosissa jaksan panostaa kyseiseen juttuun. En mennyt personal trainer-kouluun turhaan, koska en keksinyt muutakaan. En päässyt koulua läpi vahingossa viimesilläni raskaana, vaan juttu on se, että mua oikeesti kiinnosti se asia ja kiinnostaa edelleen (vaikka lopussa väsytti kyllä aivan helvetisti, enkä tainnut uskoa edes elämään :D).
(Tämä ei tarkoita silti sitä, ettenkö aio enää hakea mihinkään muuhun kouluun. Oikeastaan on vähän turhankin paljon haaveita sen suhteen tähän elämäntilanteeseen. Onneksi oon nuori ja ehdin vaikka mitä!)
No, mutta asiaan. Oon sellainen ihminen, että tarvitsen rutiinit ja suunnitelmia. Pää menee muuten kyllä ihan sekaisin. Lasten kanssa rutiinit on tietty helppo ja erittäin tarpeellinen asia, oikeastaan pakollinen. No lasten kanssa tää puoli onkin sitten kunnossa. Uuten outona juttuna oon huomannut, että olen alkanut nauttimaan tietynlaisesta epävarmuudesta ja siitä, etten tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Juurikin lasten kohdalla en halua elää epätiedossa, että onko sitä päivähoitopaikkaa esimerkiksi enää ensi helmikuussa, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Mä luulen, että epävarmuudesta nauttiminen on tullut siitä, että melkeinpä kaikki yllättävät ja kivat asiat elämässä on tapahtunut suunnittelematta tai tietämättä niistä etukäteen. Näistä yllättävistä asioista saa ihan erilailla energiaa elämään!
Tästä päästiinkin sitten siihen, että yrittäjyys tietysti vaatii epävarmuuden sietoa. Voi olla, että olen myös tietämättäni psyykannut itseäni siihen, koska tää on tällä hetkellä mun unelma. Jos aion olla yrittäjä, mun on pakko sietää epävarmuutta. Totta kai esimerkiksi raha-asiat ottaa välillä koville, koska täällä on kuitenkin joka päivä viisi suuta ruokittavana. Jotenkin uskon silti, että asiat järjestyy jollain tapaa ja VARSINKIN, koska ne on järjestynyt tähänkin asti. Voi kuinka paljon meilläkin on ollut huonoja hetkiä ja aikoja, mutta tässä sitä ollaan. Juuri yksi äiti totesi mulle viimeisillään raskaana päiväkodin eteisessä, että ''Kyllä mäkin varmaan selviän, kun säkin oot siinä vielä.'' Joo kyllähän niitä epätoivon hetkiä on ihan muutama ollut, mutta tässä sitä ollaan edelleen ja hengitetään. Tosin en muista viimeisestä vuodesta oikein mitään. :)
Laittakaa postausideoita Instagramissa tai täällä, palataan!
With love, Susku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti