Uusi viikko ja uudet kujeet

Se on taas maanantai ja ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia! Mulle kuuluu päivä päivältä periaatteessa parempaa. Oon saanut taas töistä kiinni ja sinne meneminen ei enää ahdista, se on aika jees! Perjantaina oli ekaa kertaa palkkapäivä, kun tilille ei kilahtanut yhtään mitään, that sucks! Siitä sain kivasti työmotivaatiota ja nyt, kun joulukuu alkaa, töitäkin pitäisi olla taas enemmän tarjolla. Huomaa jo nytkin vuorojen vähän lisääntyneen. Tällä viikolla töitä on ainakin ke, to ja pe. 

Ylppäreihin on enää alle kaksi viikkoa, huiiii! Päivä päivältä jännittää enemmän. Kaikki muu on hoidossa, mutta valokuvauksesta pitää vielä sopia. Ensi viikolla Studia-messut Helsingissä ja torstaina lakitusharjoitus, sitten mennään! Vieläkin vähän outo ajatus, että musta tulee oikeesti ylioppinut tyyppi, haha! 

Joona on nyt ainakin tuhat viikkoa intissä kiinni, joten on ainakin aikaa itselle. Varmaan nähdään, kun armeija on ohi, säkällä vähän aiemmin. Musta kuitenkin tuntuu, että aika kuluu näin paljon nopeammin. Nyt on aikaa siis tehdä lauantai ja sunnuntai vuorotkin, joten rahan tuloa ei voi estää! Toivon todella, että tää jännitys meidän suhteen välillä ja turhat riidat katoaa, kun inttistressi on ohi. Samalla haaveilen, että itse kävisin intin. Musta ois niin mielenkiintoista päästä sotakoiraohjaajaksi. Tästä en oo puhunut kenellekkään!:-D Pitäisivät mua hulluna. 

Tärkein asia, mitä oon oppinut, on hetkessä eläminen. En osaa sitä vielä sata prosenttisesti, mutta pyrin olemaan murehtimatta tulevaisuudesta. Sanon nykyään aika usein, että kyllä se tulevaisuus sieltä tulee murehtimattakin. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin vähentämään mun perus luonteeseen kuuluvaa murehtimista. Huomaan, että mieli on heti paljon iloisempi, kun yrittää keskittyä mielummin, vaikka viikko kerrallaan, kun että elää jo ensi vuoden puolella. Mulla, kun tulevaisuuden suunnitelmat on kuitenkin kovin hataralla pohjalla vielä, niin turha niitä on miettiä. Kun suunnitelmat selkiytyvät, ajattelin kyllä kertoa niistä teillekin! Vielä en kuitenkaan uskalla, koska mikään ei ole varmaa.:-) 

Sen voin kuitenkin sanoa, että mulla ei ole hajuakaan mitä alkaisin opiskelemaan. Se on aika iso taakka, mutta mulle on ihan ok, vaikka pitäisin vielä ensi vuodenkin taukoa opiskelusta ja keräisin rahaa tekemällä töitä. Mua ei haittaa, vaikka valmistuisin kolmikymppisenä. Kyllä tässä maailmassa ehtii oman alan töitäkin sitten tekeen. 

Päivä kerrallaan parempaan päin siis!:-) On sitä ennenkin selvitty tällaisista huonommista ajoista ja minähän selviän nytkin! Sen verran mulla on päättäväisyyttä nääs! 

Kyllä elämä taas voittaa. Voimia uuteen viikkoon.♥

P.s. Antakaa vinkkejä miten saan itseäni niskasta kiinni ton valokuvaamisen kanssa? Oon ihan umpikujassa, koska musta tuntuu, että lukijat haluisi nähdä myös kuvamateriaalia. Vai miten on?