Mulla on sulle uusi vakkarikampaaja!

Heippa ja ihanaa keskiviikkoa! 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Parturi-kampaamo Noora Anttilan kanssa

Istun täällä meidän parvekkeella, pidän kotitoimistopäivää ja ajattelin tulla kertomaan tänne blogin puolelle nyt hyviä uutisia. Eli, yhteistyössä Parturi-kampaamo Noora Anttilan kanssa, tarjoamme sinulle kesä-elokuun väri + leikkausajoista -10%, kun mainitset minun Instagram käyttäjänimen @susanna.lilja kampaamopalvelun yhteydessä (saa myös käydä kurkkaamassa mun tiliä)! Wautsi waaau, nyt aikaa varailemaan!:) Kerron tässä postauksessa lisää Noorasta sekä kampaamosta ja laitan muutaman kuvankin. Käy myös kurkkaamassa kampaamon Instagram-profiili (@parturikampaamonooraanttila), siellä on tosi mageita kuvia Nooran töistä.

Ensimmäistä kertaa musta tuntuu, että oon löytänyt luottokampaajan. Meillä on synkannut Nooran kanssa alusta asti tosi hyvin ja ensimmäisen kerran hän värjäsi mun hiukset meidän häihin maaliskuussa. Oon tämmöinen on/off punapää, joten luonnollinen valinta oli taas välillä punainen. Tällä kertaa kuitenkin hieman luonnollisempi oranssiin menevä kuin aina ennen. Yleensä olen värjännyt siis räiskyvän shokkipunaiseksi.

Seuraava väri laitettiin viikko sitten. Vaalennuksen ja värin jälkeen sain ihanan virkistävän ruusukultaisen tukan. Mulla ei ole ikinä ollut ruusukultaa hiuksissa, joten tämä on aivan ihanaa vaihtelua! Ruuskulta on ihana kesäväri ja rusketus istuu naamaan hyvin sen kanssa. Mä myös meikkaan esimerkiksi kulmat aika voimakkaasti ja nyt kesän tullen, kun meikki vähenee, ei naama näytä aivan kalpealta vähän vaaleammalla tukalla. Silti tykkään itsestäni enemmän tummatukkaisena, mutta hetken menee vaaleampanakin. 

 Kävin myös kaksi kertaa kampausmallina, mutta kuvat kertoo niistä enemmän kuin tuhat sanaa! 

Ensimmäisenä Noora teki kauniin juhlakampauksen ja toisena super mageen festaritukan!

Nooran kampaamo sijaitsee Tampereella Viinikassa osoitteessa Viinikankatu 22. Kampaamon pihassa on kaksi ilmaista parkkipaikkaa ja bussi kulkee myös lähelle. Sijainti on aivan super verrattuna keskustan ratikkatyömaahärdelliin ja kaikkeen siihen pölyyn mitä siellä on! Silti Tampereen keskustasta on vain noin kaksi kilometriä kampaamolle.:) 

Isona plussana on myös se, että Noora työskentelee yksin eli jokainen asiakas saa täydellisen rauhan. Esimerkiksi kiireinen perheenäiti nauttii varmasti, kun saa olla hetken hiljaisuudessa hemmoteltavana. Ja hei, myös koirat ovat tervetulleita!

Kampaamon kotisivuille pääset TÄSTÄ! 

With love, Susku

Mielenterveysongelmat aviopuolison silmin

Taustatietoa: 

Mulla on jo pitkä mielenterveystausta ja ensimmäisen kerran sairastuin ennen kuin Oskun kanssa edes tunnettiin. Sairastuin anoreksiaan 2009 eli kymmenen vuotta sitten. Sitä seurasi masennus -ja ahdistusdiagnoosit. Nykyään sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Myös masennusjaksot ovat varjostaneet meidän suhdetta. Uusimpana mulla on todettu viime syksynä piirteitä epävakaasta -ja vaativasta persoonallisuushäiriöstä. 

  

Latoin Instagram Storyyn (@susanna.lilja) mahdollisuuden kysyä Oskulta kysymyksiä mun mt-ongelmiin littyen ja kokosin niistä tämän postauksen. Kiitos kaikille kysymyksistä!

1. Mitä ajattelet Susannan ahdistuskohtauksen aikana?

Oskari: Mietin, miten saisin helpotettua ahdistusta. Yritän myös huomioida lapset, jos he ovat paikalla ja selittää heille tilannetta.

2. Mikä on rankinta, kun puoliso sairastaa?

Oskari: Se, kun joutuu lähtemään töihin ja on pakko jättää toinen pahan olon kanssa kotiin. Se, että tietää toisella olevan raskasta kotona. Joskus huolestutti jättää Susanna kotiin, kun oireet olivat pahimmillaan, mutta tällä hetkellä ei enää. 

3. Miten pysyt itse hyvinvoivana ja jaksat tukea?

Oskari: Omat aktiviteetit mm. saunominen, frisbeegolffaus, luonnossa oleminen ja kavereiden kanssa juttelu 

4. Miten teidän yhteinen arki sujuu sairaudesta huolimatta?

Oskari: Kohtuu hyvin. Paitsi jos Susannalla on menkat tai lapset on viikon kipeinä. Kaikilla hajoo pää, kun ei saa nukkua ja ollaan neljän seinän sisällä, yleinen epätoivo.:D

5. Miten otit mielenterveysongelmat suhteen alussa?

Oskari: En pitänyt asiaa ihmeellisenä tai esteenä. Ne tuli koko paketin mukana, ne on osa Susannaa.

6. Miten suhtaudut nykyään kumppanisi sairastamiseen?

Oskari: Sama juttu. En pidä mt-ongelmia mitenkään kummallisena, ne kuuluu meidän elämään. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.

7. Kuinka helposti löydät ymmärrystä kumppanin sairastamiseen, kun itsellä on huono päivä?

Oskari: Melko hyvin. Vähän joutuu välillä puremaan hampaita yhteen. Riippuu ongelman laadusta. Joskus täytyy pitää hermot kurissa, jos väsyttää ja ketuttaa muutenkin.

8. Onko Susannan ongelmilla ollut vaikutusta sun omien tunteiden näyttämiseen?

Oskari: Varmasti vähän joo, mutta hyvässä. Oon oppinut kertomaan omista tunteista paremmin. 

Täytyy sanoa, että mulla on aika ymmärtäväinen ja ihana mies.<3

With love, Susku

Suskun polttarit

Viikkoa ennen häitä soitin ystävälleni, että en pysty tulemaan salille, koska Bea on oksentanut koko yön. Eihän me mihinkään salille oltu menossa, vaan oli mun polttaripäivä! Kaikki oli jo tulossa meille, kun ilmoitin, että haluan perua koko juhlat. Oskarilla oli samana päivänä polttarit enkä halunnut jättää oksentavaa lasta hoitoon. Omin sanoin paras ystäväni oli meinanut ajaa ojaan, kun oli nähnyt viestini. He saivat mut kuitenkin lopulta suostuteltua. Ainutlaatuinen mahdollisuus jättää oksennustautinen lapsi hoitoon!:D Musta tuntuu, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä tulee...

 

 

 

 

 

 

 Kiitos ihanat! Ja eritysikiitos ihanille kaasoille!<3

With love, Susku

Liikunta, motivaatio, kehonkuva ja mitä näitä nyt on

Moikka! 

Sain inspiraation alkaa kirjoittamaan tämän hetken liikunta, kehonkuva ja motivaatio -jutuista. Sain ajatuksen oikeastaan Saaran ottamasta kuvasta, jonka laitan tähän postaukseen. Kuva löytyy myös blogini sivubannerista.-->

Me lopetettiin imetys Bean kanssa joskus marraskuun puolessa välissä. En sen kummemmin ajatellut asiaa sen jälkeen. Lopetus sujui kivuttomasti. Bea kieltäytyi yksi aamu tissistä ja ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Mun paino on noussut vähän ja olen ollut tosi väsynyt, varsinkin iltaisin. Yksi päivä tajusin, että ei hitto, ne imetyshormoonithan mua on valvottanut. Ei tämäkään varmaan ole niin musta valkoista, mutta nyt tammikuusta lähtienhän olen ollut iltaisin 21-22 jo väsynyt. Olen myös tietoisesti opetellut menemään ajoissa nukkumaan. Se tosin ei ole ollut vaikeaa, koska väsyttää niin paljon. Ei ole siis mitään höpöjuttuja, että naisen hormoonit auttavat jaksamaan valvomiset pikkuisten kanssa. Kiva huomata, että niistä on ollut myös jotain hyötyä.:D Tosin mulla hyöty kääntyi jo itseäni vastaan, koska valvoin sitten liikaa. No kukapa vanhempi ei haluaisi sitä omaa aikaa illalla, kun lapset menee nukkumaan. On myös erittäin helppoa venyttää se aika yli puolen yön ja kuvitella tekevänsä kaikki rästihommat yön pikkutunteina.

Painoa mulle on tullut varmaan monestakin syystä (ei siis mitään hirveitä määriä). Valmennus loppui lokakuuhun enkä ole enää millin tarkalla ruokavaliolla. Pidin myös salitaukoa vuoden loppuun ja tähänäkään vuoteen ei ole montaa salitreeniä vielä mahtunut. Olen ollut pari kertaa flunssassa, työt, häät ja mt-ongelmat on työllistänyt. Tosin ajanpuute ei ole mikään syy, koska aikaahan on ollut. Suurin syy salittomuuteen on ollut oma jaksaminen ja alavireinen mieliala.

Tästä tullaankin kehonkuvaan. Ex-anorektikkona täytyy myöntää, että kehonkuva tuntuu heti vinksahtavan, kun syöminen ja liikunta ei kulje käsi kädessä. Onneksi vinksahtaminen on ns. normaalia eikä johda mihinkään päähänpistoksiin, että lopetanpa vaikka syömisen. Ehei, sille tielle en enää lähde. Alavireinen mieliala mulla vaikuttaa siihen, että en tunne normaalisti nälkää, joka johtaa välillä liian vähään tai välinpitämättömään syömiseen. Ja siitähän syntyy hieno kierre, jolloin mieliala menee entistä alemmas, koska ei syö tarpeeksi. Tämän homman tunnen onneksi todella hyvin, joten jossain kohtaa pakotan aina itseni syömään. Siinä on kiva huomata, että ainakin puolet alavireisyydestä korjaantui pelkällä säännöllisellä syömisellä. 

Tästä kuvasta täytyy sanoa, että en aluksi halunnut julkaista tätä, koska mun mielestä mun vatsamakkara on kamalan iso. Tästä olemattomasta vatsamakkarasta sain siis inspiraation tähän tekstiin.

No mitenkäs on motivaation laita? Mä koen, että mulla on motivaatiota, mutta jaksaminen vuoksi se jää perusjuttujen alle. Väsyneenä ja ahdistuneena on kuitenkin pakko hoitaa kaikki arjen asiat mm. kaupassa käynti, lapset, työt jne. Onneksi meillä on koira, joka pakottaa mut ulos. Ulkoilu on alhaiseen mielialaan parasta lääkettä ja ruokakin maittaa paremmin tunnin kävelylenkin jälkeen. Motivaationi on tällä hetkellä erittäin kova etenemään pienin askelin kohti kokonaan terveellisempää elämää, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mulla ei vain tuo henkinen puoli ole juuri nyt niin vahva, että pystyisin kamalan koviin urheilusuorituksiin. Mulla on kova palo salille, mutta katsotaan nyt. Onneksi on telinevoimistelu, se on parasta! 

Vaikea selittää tätä on motivaatiota, mutta ei kuitenkaan ole -kuviota. No jos yritän kertoa esimerkin! 

Katselen vaikka Pinterestistä motivoivia kuvia ja ajattelen, että olisipa ihana mennä salille ja alkaa käymään siellä taas säännöllisesti. Sen jälkeen lähden kauppaan ja lenkkeilytän koiran. Sitten olisikin pari tuntia aikaa salitreeniin, mutta olen niin väsynyt, että mietin kannattaako lähteä. Mietin niin kauan, että alkaa jo ahdistaa ja sen takia jämähdän vain sohvalle. Lopulta kellokin on niin paljon, etten ehdi enää mennä.

  

Tää on aika klassinen esimerkki mun kohdalla. Jään pohtimaan, onko salitreeni oikeasti hyväksi mun tämän hetkiselle jaksamiselle. Toisaalta se voisi piristää, mutta pahimmillaan olla vain haitaksi. 

Kuvat: Saara Partanen / Studio Mimi & Nöde

http://www.mimietnode.fi/

With love, Susku

Aikuisten ystäväkirja

Nimeni on… SUSANNA HELENA MIETTINEN

Jotkut tosin kutsuvat minua… SUSKUKSI (SUURIN OSA)

Olen syntynyt… 16.3.1995 TAMPEREELLA

Lapsuuskotini langallinen numero… MUISTIN SEN KAUAN, MUTTA EN ENÄÄ

Pienenä olin varma, että minusta tulisi… OPETTAJA

Isona minusta tulikin… PERSONAL TRAINER JA BIANCANEVE-EDUSTAJA, TULEVAISUUDESTA EI VIELÄ TIETOA...

Täydellinen puoliso… TÄYDELLISTÄ EI OLE

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen… NUKKUISIN JA TREENAISIN ENEMMÄN, OPISKELISIN KIELIÄ JA MEIKKAAMISTA

Harrastan nyt…TELINEVOIMISTELUA, KOIRAN JA LASTEN KANSSA ULKOILUA SEKÄ SALILLA KÄYNTIÄ 

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta… EN JUO KOSKAAN KOTONA PARIA LASILLISTA

Noloin tv-ohjelma, josta pidän…TEMPATION ISLAND

Bravuurini keittiössä… SÄMPYLÄT

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina, kun… JOKU SYNNYTTÄÄ TELKKARISSA

Lapsuuden lempilelu oli… BARBIT, PONIT JA NUKET

Lempilelu nykyään…VARMAAN KÄNNYKKÄ

Salainen paheeni on… NAKIT SUORAAN PAKETISTA KYLMÄNÄ

Eikun se ihan oikea salainen paheeni… LAHJON OSKARIA TEKEMÄÄN KOTITÖITÄ, JOTKA MUN PITÄISI TEHDÄ :D

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut… TÄYDELLINEN VARTALO EI TUO ONNEA

Kuva: Saara Partanen / Studio Mimi & Nöde

With love, Susku