Moi!
Yritin räpiköidä pitkään ilman blogia, blogin kanssa, blogin kanssa Lilyssä... Tässä on nyt mennyt kaksi vuotta ilman aktiivista bloggaamista, mutta silti oon aatellut asiaa noin kerran kuukaudessa. Joku kirjoittamisessa polttelee. Oon aina tykännyt kyllä kirjoittaa, mutta nykyään se on ehkä enemmän henkireikä kuin vaan tykkääminen. Motivaatio on myös ehkä vähän muuttanut muotoaan. Ennen oli hirveän tärkeä saada lukijoita, mutta nyt kirjoitan kaikista mieluiten vain itselle muistoksi. Totta kai lukijat on ihana ja tärkeä asia, mutta ensisijaisesti kirjoitan, koska tekstejä on kiva lukea joskus kymmenen vuoden päästä. On jo nyt hauska lukea omia vanhoja juttuja. Onneksi jätin tähän blogiin osan. Jännää, kuinka elämä muuttuu.
Niin, en olisi ehkä kaksi vuotta sitten uskonut, jos joku olisi tullut kertomaan tämän hetkisen elämän tilanteeni. Kohta vuoden ikäinen esikoispoika, pikkukakkonen tuloillaan, oma (jopa ihan käyttäytyvä) koira, kihlasormus sormessa ja 3 huonetta + keittiö etsinnässä. Asioita on tapahtunut todella nopeasti, mutta eipä mua tässä vauhti hirveesti ole hirvittänyt. Tuntuu kuin oltaisiin oltu Oskarin kanssa yhdessä paljon pidempään.
Mä en oikein oppinut ikinä käyttämään kunnolla sitä Lilyä ja mulla meni hermo! Olin ihan varma, etten osaa käyttää enää tätäkään, mutta ihan hyvin kaikki muistuu mieleen, jee! Mä en ota bloggaamisesta enää mitään paineita. Bloggaan, kun huvittaa ja jos ei, niin ei. Mun lasten naamakuvia en julkaise netissä, mutta kyllä ne täällä tulee vilahtelemaan. Oon nyt raskausviikolla 36+3, joten voin myös poksahtaa koska vaan. Niin jännää! Onni syntyi kolme viikkoa etuajassa ihan yllättäen, enkä ehtinyt koko synnytystä edes alkaa jännäämään. Nyt osaa vähän odottaa jos tääkin pikku kaveri tulis vähän aiemmin veljensä tavoin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Vauvat kuitenkin syntyy, kun niitä huvittaa...;)
With love, Susku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti