Viime lauantaina vietin vapaapäivää, niin kuin monet tietävätkin kirjoittamastani postauksesta. Tänään olen ylimääräisellä ''saikkupäivällä'', vaikka mulle kirjoitettiin vain maanantai ja tiistai. Töistä oltiin pyyhitty multa tänkin päivän vuoro, joten tsillaan vielä tänään. Nyt onkin oikein otollinen aika kertoa lauantain mielenliikkeistäni.
Menin siis salille vähän turhan ajoissa, vahingossa. Olin jo pitkään miettinyt, että voisi käydä pitkästä aikaa vaa'alla. Vaa'alla käynti on ollut mulle monta vuotta yksi hirveimmistä asioista, joten olen vältellyt sitä. Nyt kuitenkin tunsin olevani siihen valmis ja tiesin, etten saa mitään hullua kohtausta, näytti vaaka sitten mitä tahansa. Aikaa, kun oli, hyppäsin vaa'alle avoimin mielin. Ja oho, painoa oli kertynyt 30 kiloa aivan matalimmasta painostani. En puhu nyt painolukemistani, koska en jaksa kuunnella arvostelua niistä. Olen kuitenkin ollut todella alipainoinen kevyimmilläni. En muista, koska olen viimeksi käynyt vaa'alla, mutta sen jälkeenkin kiloja on kertynyt. Hassuinta ja ihaninta tässä kuitenkin oli se, että mulla oli ihan hullun hyvä fiilis painostani. Tunsin ihan järjetöntä onnistumisen ja ilon tunnetta. Olin aidosti ja oikeasti ylpeä itsestäni. Wau, se vaatii paljon. Lähettelin parhaalle ystävälleni ja Joonalle viestejä tapahtuneesta, ehkä vähän epävarmoja ja pelästyneitä. Hain kai jonkinlaista hyväksyntää heiltä, että hei tää on tosi hyvä juttu! Vitsit tuntui siltä, että oon oikeasti nainen, enkä mikään pikkutyttö. Ja siitä olin varsinkin iloinen, kun tajusin, että hei mullehan on tullut lihasta, wuhuu! Aika ajoin on meinaan ollut vaikea huomata lihastenkaan kehitystä, koska kehonkuva on ollut niin väärä. Kirjoitin mielestäni osuvan tekstin Instagramiin juuri sen hetkisistä tuntemuksista, joka kiteyttää asian hyvin.
Se tulee tässä:
Kävin tänään salilla vaa'alla varmaan vuoden viiva kahden tauon jälkeen. Wou, oon saanut 30kg lisää siitä mistä aloitin. Ja huh, tänään on sen verran hyvä päivä, että osaan olla ylpeä siitä! Oon tajunnut, että se on vaan numero. Se ei vaikuta mun ihmisarvoon tai siihen millainen mä oon. Vaikka painoindeksi näyttäis mitä, mä nään peilistä onko asiat hyvin vai huonosti. Tärkeintä on, että se mitä näkee, miellyttää, eikä alkaako paino vitosella, kutosella vai seiskalla. Ja vaikka ei miellyttäiskään, pitää oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Mulla on vielä paljon tehtävää, mutta sen eteen oon tehnyt jo ison työn, että haistatan pitkät niille numeroille, joilla ei ole mitään väliä.
#girlpower #justdoit #againstanorexia #happy
Oikein hyvää keskiviikkoa kaikille ja tsemppiä ihan jokaiselle, mihin ikinä sitä tarvitsettekaan!♥
With love, Susku
