Mulle on nyt tullut joku virtapiikki ja tuntuu, että on energiaa vaikka mihin. Tai no, ennen kello viittä iltapäivällä, kunnes huomaan käyväni ylikierroksilla ja oon ihan puhki. Onnistakin aloin about näillä viikoilla riehumaan ja esimerkiksi imuroimaan kauhealla raivolla. Mitä enemmän sattui sen parempi. Nyt on ihan sama ja plussana siihen, että en jaksaisi kauheasti yli 37 viikon odotella. Varmasti auttaa hirveästi tää miettiminen ja odottaminen, koska syntyy jne. Ei kukaan muukaan jaksa odottaa. Pari päivää sitten neljä ihmistä kysyi, joko mä synnytän. Kyllä mä sitten ilmoitan.;)
Armi sai lääkäriltä laihismääräyksen ja mehän rykästiin eilen oikein kunnon lenkki. Ei se hyvältä tuntunut tuolla lämmössä, mutta henkisesti se oli kyllä super ihanaa. Kävelin ihan tarkoituksella astetta reippaammin, mutta Armi sai hoitaa vielä kuntoilupuolta uimalla. Täytyi ottaa vähän lepoa, että jaksoin takaisin kotiinkin.
Pesänrakennusvietti on ihan maksimissaan. Ainut mikä sitä hidastaa on mun aivot, jotka ei vaan saa asioita järkevästi jäsenneltyä päässä. Tilaa on, kunhan järjestän asiat järkevästi. Mutta mitä se sellainen järkevä on ja niin edespäin... Saatan pyöriä tunnin ja ''järjestellä'', mutta mikään ei kuitenkaan ole järjestyksessä tai paikallaan. Jos joku haluaa tulla auttamaan Kon Marituksessa niin tervetuloa! Se ois yksi iso projekti ja ennen muuttoa mielellään. Muuttopäivä, saatika asunto ei tosin ole tiedossa vielä, joten en ota ressiä siitä. Oon mä kuitenkin pikku hiljaa heitellut turhia juttuja roskiin ja laittanut vaatteita kiertoon.
Tää maha alkaa olla iso ja saan kyllä kuulla siitä. Kyllä sitäkin epäillään, että jos siellä onkin kaksi! Se toinen on vaan ollut hyvin piilossa... Luotan kuitenkin Suomen terveydenhuoltoon ihan ookoosti. Joo, mutta kyllä se isolta tuntuukin. En oikein tiedä miten päin olisin ja tuleekin pyörittyä täällä 59 neliön sisällä ihan ahkerasti. Yöt on helpompia kuin Onnia odottaessa, mutta ei silti helppoja. Kaikista hankalin on löytää edes ihan vähän hyvä asento, jossa ei satu mihinkään. Sitten on tietysti pissahätä, nälkä ja närästys. Mutta ei niistä sen enempää.:)
Mun täytyy jo muuten kirjoittaa lista arvauksista mitä ollaan saatu läheisiltä, koska vauva syntyy. Kaikkea löytyy väliltä 26.7-21.8. Mä ite toivoisin, että beibe näkis päivänvalon jo tässä kuussa. Laskettu aikahan on siis 16.8. Täytyy jatkaa ahkerasti siis lenkkeilyä.
Kipuja on jonkin verran, mutta henkisesti on ehdottomasti raskainta. Mulla on kauhea ikävä Onnin kanssa touhuamista ja varsinkin nyt, kun hän on jo niin iso poika. Syliin pitäisi päästä, äidin kanssa tanssia ja pitää käsiä tukena, kun seistään. Kamala todeta ihan liian usein, että äiti ei jaksa ja äitiin sattuu. Kipu on kyllä niin lamaannuttava juttu. Onneksi Osku viettelee nyt isyyslomaa. Olisin muuten varmaan maannut viikolta 30 vuodelevossa, koska Onni on melko raskasrakenteinen lapsi. Synnytyksen jälkeen arvostaa varmasti taas elämän pieniä hyviä asioita. Sen verran kauan on tässä tullut tuskailtua pallomasina. Ei enää kauaa!
With love, Susku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti